Tampereen Sanomat 14.11.1887
Näkötornin rakennuttaminen Ilomäen harjulle Pyynikellä on jo kauvan ollut puheen aiheena ja hurskaiden toiveiden esimerkkinä varsinkin yksityisten kesken. Nyt päästänee kuitenkin tuumasta toimeen, sillä täkäläisen laulujuhlan toimikunta on päättänyt kaunistuskomitean kautta kaupungin valtuusmiehille esittää, että sellainen rakennettaisiin. Toimikunnan esitystä seuraa myöskin arkkitehti Schreckin tekemä luonnospiirustus ja kustannusarvio.
Näkötornin rakentamisesta Pyynikille päätettiin marraskuussa 1887. Arkkitehti Schreckin luonnoksissa puinen torni oli 80 jalkaa (noin 24 m) korkea ja kustannukset 5000 markkaa. Kustannussyistä piirroksia muutettiin hieman yksinkertaisemmiksi. Tornista tuli 20 metriä korkea ja siihen tuli viisi kerrosta, kustannukset kaikkiaan olivat 4500 markkaa. Yksityisvaroilla tornin näköalatasanteelle hankittiin myös kaukoputki. Torni valmistui parhaiksi Tampereen laulu- ja soittojuhlille, jotka vietettiin juhannuksen alla 1888. Juhlallisuudet vietettiin Pyynikillä, väkeä oli liikkeellä kymmenin tuhansin ja näkötornissakin kävi viikon kuluessa 3 600 henkeä. Laulujuhlia varten torni koristettiin viireillä ja köynnöksillä. Tornin kruunasi lipputanko. Siinä liehui sininen Tampereen kaupungin vaakunalla varustettu lippu. Torniin myytiin 10 ja 5 pennin pääsylippuja.
Maisemat tornista herättivät suurta ihastusta. Kaukoputkea tosin ei ehditty saada vielä laulujuhlille. Paljain silmin tornista erotti Ylöjärven, Pirkkalan ja Messukylän kirkot, tähystimellä Teiskon kirkon ja Kangasalan kirkonkylän sekä kaukana siintelevän Keisarinharjun. Hempeä kesäinen luonto huokui viehättävyyttä ja torniin kiivenneille virittyi harras mieli, kun he sydän väristen ihailivat edessään avautuvaa maisemaa. Vanhat ja arvokkaat hongat kohisivat ja tuoksuivat tornin juurella. Pohjoisessa päilyi Näsijärvi, jonka rannoilla pilkotti hauskoja talonpoikaistaloja, Lielahdessa päin pari komeaa herraskartanoakin. Tornista oli myös hyvä näköala Tampereen kaupunkiin, jonka miltei jokainen talo näkyi katselijalle. Etelässä näköala tarjosi Pyhäjärven rantojen viljavat laihot ja kukkivat niityt sekä lehtevät saaret ja Pyynikin vastapäisellä rannalla Hatanpään kartanon, joka muistutti satulinnaa.
Ainoastaan Viipurin Uutisten kirjeenvaihtaja, joka itse torniin ei laulujuhlien aikana mahtunut, innostui kuvittelemaan tornin kaatumista. Torniin oli nimittäin tuppautunut joka kerrokseen niin paljon väkeä, että rakennus näytti huojuvan. Ihmiset olivat tornissa kuin "sillit tynnörissä" ja kirjoittajaa värisytti sitä katsellessa. "Kyllä se olisi ollut koko 'kuivan kosken laskeminen', jos torni olisi tahtonut niin kuin pitkäkseen ruveta..." hekumoi kirjoittaja (27.6.1888). Torni jäi kuitenkin pystyyn ja palveli ilmeisen hyvin Tampereen kaupungin matkailuvetonaulana 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.
(Lähteenä myös Tampereen Sanomat 25.11.1887, 25.6.1888, Aamulehti 14.2.1888, 15.3.1888, 9.6.1888, Päivän Uutiset 19.6.1888, Aura 22.6.1888.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti