Tampere 22.7.1885
Eräs parannusta ansaitseva kohta kaupunkimme [Tampereen] terveydenhoidosta. Kaupungissamme on tuo monesta syystä moitittava tapa, ruumiiden asettaminen pihoissa hakomajoihin yleisön nähtäväksi haudalle lähtiessä, vielä yleinen. ... Rakkaat vainajat asetetaan ennen haudalle lähtöä hakomajoihin, ei ainoastaan kutsuttujen hautajaisvieraiden nähtäväksi, vaan siellä juoksee koko seudun väestö, etenkin naisväki katsomassa. Ja kuljetetaanpa vielä lapsiakin ruumista katsomaan, joka ymmärtämättömissä lapsissa herättää kauhua ja juurruttaa heihin tuon usein läpi elämän seuraavan ruumiiden pelkäämisen ... Aivan luonnollistahan on, että mätänevien ruumiiden ... läheisyys, varsinkin kesäseen aikaan ja muutenkin kulkutautien aikana, keskellä kaupunkia ja väkijoukossa, joka tunkeutuu ruumista katsomaan, ei voi vaikuttaa muuta kuin taudin syntymistä ja tarttuvain tautien leviämistä. Näistä syistä toivomme sentähden, että Tampereen seurakunnassakin yleisesti katsottaisiin tarpeelliseksi ja välttämättömäksi, että terveyslautakunta nyt yksivakaisesti kieltäisi ruumiiden asettamisen yleisön katseltavaksi.
Tämä Tampere-lehden pääkirjoitus painotti, että ruumiiden pitämisellä yleisön nähtävillä oli kaunis perustarkoitus. Lehti ei halunnut suinkaan väheksyä vainajia tai heidän sukulaisiaan. Kesällä 1885 Euroopasta, etenkin Espanjasta oli kantautunut uutisia koleran leviämisestä. Ruumiiden esilläpito saattoi terveyssyistä olla jopa vaarallista. Myöhemmin samana syksynä Uudessakaupungissa kiellettiinkin ruumiiden asettaminen näytteille. Samaa toivottiin Tampereella.
Kyseessä oli jopa mullistava ajattelutavan muutos suhtautumisessa kuolemaan. Nykyään ruumiit ovat mahdollisimman vähän esillä. Olisi jopa epäkunnioittavaa, jos ruumista pääsisi kuka tahansa vapaasti katsomaan. Ilmeisesti alunperin ruumiiden esilläolo tähtäsi siihen, että kuoleman ajatukseen oli helpompi sopeutua. Ruumishautaus oli 1880-luvulla ainoa vaihtoehto, tuhkauksia ei vielä tehty Suomessa. Hautausmaiden hoitoon alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota, esimerkiksi hautakivet alkoivat yleistyä 1880-luvulla. Lääketieteen kehittyessä ruumiisiin alettiin toisaalta suhtautua myös hyvin käytännöllisesti, sillä lääketieteen opiskelijat tarvitsivat ruumiita anatomianopintoihinsa.
Ruumiiden asettaminen katseltavaksi kiellettiin Tampereella muutamaa vuotta myöhemmin, syksyllä 1890. "Kivulloisuus" kaupungissa, etenkin Amurin kaupunginosassa, oli suurempi kuin aiemmin. Tuolloin jo toisena vuonna peräkkäin tamperelaisia kaatoi sairasvuoteeseen uusi ja ikävä tartuntatauti, influenssa. Ruumiit oli tapana haudata viikon sisään kuolemasta mutta nyt kaupunkilaisia kehotettiin hautaamaan vainajat niin pian kuin mahdollista. Samoin kiellettiin uteliaisuudesta johtuvat käynnit sairaitten luona ja erityisesti lasten kuljettaminen sairaita katsomassa. Lapsia ei tulisi viedä edes hautajaisiin, terveydenhoitolautakunta ohjeisti. Reaktio heijasti jo jonkinlaista paniikkia kaupungissa. Kenties jopa turhaan, sillä ihmiset eivät lakanneet sairastamasta ja kuolemasta, vaikka ruumiit suljettiin pois ihmisten nähtäviltä.
(Lähteenä myös Tampereen Sanomat 26.11.1885, 13.6.1887, 15.10.1890, Tampere 28.11.1885, Aamulehti 5.5.1887, 9.6.1887, 7.9.1890.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti