Tampereen Sanomat 27.4.1886
Vanha ennustus. Täällä Tampereella on kulkemassa ikivanha ennustus, jonka mukaan sinä vuonna, jolloin tuuli ajaa Pyhäjärven jäitä kapunkiin päin, kaikki kaupungin vanhat piiat naidaan. Viime lauantaina [24.4.1886] tapahtui tuo tapaus, joten kaupunkimme ijäkkäimpien neitosten sopii odottaa ilomielin kesän tuloa. Sitä parempi, jos Näsijärvikin ajaisi jäänsä kaupunkiin, sillä silloin varmaan ennustus toteutuisi.
Tehtaantyttöjen paljouden tähden Tampereella oli yliedustusta nuorissa neitosissa. Vanhojapiikoja oli niin paljon, että kaikkien oli mahdotonta päästä naimisiin. Tampereen Sanomien pakinoitsija "Puustakatsoja" ehdottikin 26.7.1886, että Suomen vanhat pojat ja piiat pitäisivät yhteisen kokouksen. Naisen pitäisi olla 27 vuotta ja miehen 35 vuotta päästäkseen kokoukseen. Tällaisesta kokouksesta seuraisi kihlauksia ja häitäkin, Puustakatsoja ennusti. Naisen paras ikä avioitumiselle 1800-luvun Suomessa oli 15 - 27 vuotta. Alle 15-vuotiasta ei vihitty, vaikka hääväki olisi jo ollut koolla.
Aamulehden lukijat saivat 9.11.1886 naureskella uutista ulkomailta, jonka mukaan ranskalaiset suunnittelivat erityistä veroa vanhoillepojille. "Nuo vapaat ja joutilaat itsekkäät herrat saavat maksaa niitten kansalaisten edestä, jotka ovat velvollisuudekseen ottaneet antaa maalle poikia ja tyttäriä sekä kasvattaa niitä", Aamulehti kirjoitti. Aivan oikein huomattiin, että vastaava hassu vero omaksuttaisiin joskus Suomeenkin. Näin kävikin mutta vasta 50 vuotta myöhemmin. Vanhanpojan vero oli Suomessa voimassa vuosina 1935-1975.
Jos kosiskelu ujostutti 1800-luvun nuorta miestä, hänen oli mahdollista turvautua puhemiehen apuun. Puhemiehelle oli syytä maksaa myös jonkinlainen palkkio nähdystä vaivasta. Syksyllä 1887 raastuvanoikeus Tampereella tuomitsi onnellisen sulhasen maksamaan 110 markkaa puhemiehelle sydänkäpysen hankkimisesta. "Pitäkää tämä ennakkopäätös muistossanne, kainot nuoret miehet, ennenkuin käännytte puhemiehen puoleen morsianta etsiessänne!" Tampereen Sanomat kehotti 26.10.1887.
1880-luvun lopulla muotiin tuli, että nuori mies etsi aviokumppania itselleen sanomalehti-ilmoituksella. Hän saattoi luonnehtia itseään vaatimattomasti näin: "Nuori, rivakka mies, jolla on etuisa, runsaspalkkainen toimi". Naiselta haettuja ominaisuuksia olivat esimerkiksi välttävä sivistys, soma ulkonäkö sekä vilkas ja toimelias mutta siveä luonne. Tällaista ilmoittelua pidettiin kuitenkin röyhkeänä, etenkin jos mies kehtasi pyytää tytön valokuvaa. Arveltiin myös, että ilmoittelija oli tytön omaisuuden ja rahan perässä. Aamulehti puuttui moiseen moraalittomuuteen pääkirjoituksessaan 17.3.1888 otsikolla "Onko avioliitto n. s. 'afääriä'". Naimailmoitukset ovat todistus ajan materialismista ja naisten on herättävä vastustamaan tätä ilmoittelua, lehti julisti. Siihen nämä seuranhakuilmoitukset Tampereen lehdissä sitten tyrehtyivätkin. Vanhapiika ja vanhapoika eivät enää voineet muuta kuin huokailla, odottaa ja toivoa...
(Lähteenä myös Aamulehti 31.8.1886, 23.2.1888, Tampereen Sanomat 4.10.1886, 2.5.1887, 9.3.1888, 14.3.1888.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti