Tampereen Sanomat 27.8.1886
Torpparikysymys. Tuon tuostakin on sanomalehdissä ollut uutisia, jotka kertovat, että torpparit osassa hämettä ovat ruvenneet niskoittelemaan, kieltäytyen maksamasta veroansa [torpan vuokraa], koska muka H. M. [Hänen Majesteettinsa] Keisari on myöntänyt heille täyden omistusoikeuden heidän viljelemäänsä maahan. ... Kuten tiedetään, on etenkin Tammelan ja Urjalan pitäjissä sekä siinä ympäristöllä torppareihin juurtunut luulo omistusoikeuden siirtymisestä heille itsilleen. Yleiseen pidetään tämän luulon synnyttäjinä venäläisiä topografeja, jotka, tehdessään maanpinnan korkomittauksia, uskottelivat muka mittaavansa maan tasan jaettavaksi kaikille. ... On ryhdyttävä toimiin, jotta nämä omistusoikeuden alkuperustuksia järkähyttävät aatteet saataisiin poistetuksi mielistä.
Tosi asiassa uutisia niskoittelevista torppareista ei sanomalehdissä ollut "tuon tuostakin", joten on vaikea esimerkiksi Urjalan osalta tarkistaa, kuka torppari niskoitteli vuokransa maksussa. Lehtien tapana oli kirjoittaa "tuon tuostakin tapahtuu virallisia häätämisiä" tai "tuon tuostakin ajetaan asukas torpasta pois" ilman, että tapauksia sen kummemmin kuvattiin lähemmin. Hämeen Sanomat kertoi myös, että kestikievarissa eräs humalainen torppari uhosi isännille, kuinka Suomeen tulee Venäjän laki ja torpat viedään herroilta pois. Venäläisten topografien lisäksi huhujen levittämisestä syytettiin venäläisiä puoskareita ja niin sanottuja laukkukarjalaisia. Kun viranomaiset ryhtyivät selvittämään, kuka topografi näitä huhuja oikein levitti, huhun alkuperää oli mahdotonta saada selville.
Olisi liian suoraviivaista ajatella, että tässä nyt itivät sisällissodan 1918 siemenet. Silti on ilmeistä, että jo 1880-luvulla tiedettiin, että osa torppareista on tyytymätön maanomistusoloihin. Pahin epäkohta oli, että maanomistaja sai mielivaltaisesti korottaa torpan vuokraa tai irtisanoa torpparin. Torpparilla ei ollut omistusoikeutta maahan, vaikka hän oli raatanut ja raivannut viljelystensä eteen. Jos torppari laajensi viljelyksiään, hän sai olla varma että isäntä enensi vuokraa ja päivätöiden määrää. Torpparit toivoivat jonkinlaista lain suojaa vuokrasopimuksiinsa ja ainakin sitä, ettei heitä voitaisi häätää ilman laillista syytä. Silloin torpan hyväksi olisi tehnyt työtä turvallisemmin mielin. Torppareilla ei ollut mahdollisuutta lunastaa viljelemiään maita itselleen ja ajatustakin tästä pidettiin mahdottomana. Kaiken kaikkiaan vaurastumisen edellytykset oli torppareilta suljettu. Maanomistaja saattoi perustaa sahan tai meijerin tai myydä metsää, torpparilla tähän ei ollut mahdollisuuksia. Näin yksi kansanryhmä suljettiin yhteiskunnan kehityksen ulkopuolelle.
Torppareita koskevat sanomalehtiuutiset 1880-luvulta tuovat elävästi mieleen Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian (1959-1962). Linna perehtyikin teoksensa aihepiiriin muun muassa vanhoja lehtiä lukemalla. Hän oli myös ensimmäisiä, joka nosti torppareiden kohtalot ja elämänvaiheet suuremman kansallisen mielenkiinnon kohteeksi. Näin hän lunasti torppareille paikan Suomen historiassa ja suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ja antoi tällä tavalla suomalaisille paremman kansallisen itseymmärryksen avaimet.
(Lähteenä myös Hämäläinen 9.9.1885, 12.9.1885, Hämeen Sanomat 1.1.1886, 25.6.1886, 30.7.1886, 17.12.1886.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti