Aamulehti 8.6.1886
Lapsenrääkkäystä ja noitatemppuja harjoitti, niinkuin kerrotaan eilen eräässä kaupungin saunassa "Indreniuska" niminen vaimo. Yhdeksän varvun nenään asetettiin kuhunkin nuppineula, jotka kuumennettiin saunan etehisen pesässä ja niillä sitten paineltiin pienen lapsen selkää, joka tätä tehdessä vaikeroi kauheasti. Sen tehtyä voideltiin polteltu selkä tervalla, jonka perästä rääkätty lapsi vasta vietiin kylmästä etehisestä saunaan kylvetettäväksi. Eläimiä suojellaan tunnottomilta ihmisiltä; saako ihmistaimia noin rääkätä kenenkään armahtamatta?
Kauhistunut silminnäkijä osui seuraamaan tamperelaisen poppatohtorin toimia kesällä 1886. Elettiin aikaa, jolloin antibiootteja tai muitakaan tehokkaita lääkkeitä ei ollut. Sairaitten parantamiseksi oltiin valmiita kokeilemaan mitä tahansa. Mahtoiko sairaalla lapsella olla vikaa keuhkoissa? Jonkinlainen akupunktio hänelle kuitenkin tehtiin. Neulojen kuumentaminen oli sikäli hyvä asia, että ne desinfioituivat tulessa. Vanhan uskomuksen mukaan sauna ja terva olivat ne perinteiset lääkkeet. Aikuinen potilas olisi ilmeisesti myös saanut tujauksen viinaa.
1880-luvun lehdissä oli mitä ihmeellisimpiä niksejä terveydenhoitoon. Nykyihminen tajuaisi nämä poppakonstit haitallisiksi ja suorastaan vaarallisiksi terveydelle. Kerrottiin esimerkiksi, että kurkkumätä paranee, kun sairaan huoneessa poltetaan tervan ja tärpätin sekoitusta, niin että koko huone on mustaa savua täynnä. Sairas lapsi hengittää mielihyvällä tätä ilmaa ja on parin päivän kuluttua terve, Tampereen Sanomat neuvoi 10.12.1886. Toinen neuvo, jonka nykylukija ymmärtää jättää kokeilematta, oli että bensiinin hengittäminen tehoaa hyvin yskään.
Uutinen ulkomailta kertoi, että navettailma tekee keuhkotautisille hyvää. Niinpä Berliiniin oltiin rakentamassa sairaalaa, jonka alakertaan sijoitettiin navetta. Ilmatorvet sitten johtivat tätä terveellistä navettailmaa yläkertaan sairaitten hengitettäväksi. Venäjällä puolestaan eräs lääkäri keksi lääkkeen juoppoutta vastaan. Sairaisiin ruiskutettiin vedellä laimennettua strykniiniä. Näin kehittyi lääketiede... Englannista saatiin kuulla, että lääkärit yrittivät kehittää keinotekoista kiniiniä. Kiniini oli kuumelääke mutta hyvin kallis, koska sitä saatiin vain eteläamerikkalaisen kiinapensaan kuoresta. Tällä kokeilulla varmasti olikin parempi menestys.
Suomessa oli kierteleviä puoskareita, jotka olivat hyvinkin suosittuja. Mitäpä ihminen ei olisi tehnyt terveytensä eteen. Hämeenkyrössä kiersi vuonna 1887 mies "sähkökoneen" kanssa. Sillä hierottiin ihmisiä halpaa 40 pennin maksua vastaan. Tämä tapahtui aikana, jolloin laitetta ei noin vain tökättykään pistorasiaan! Ehkäpä hieromalaitteessa oli dynamo ja laite ladattiin kammesta veivaamalla. Sähkölaite herätti kuitenkin epälyksiä, mahtoiko se edes olla potilaille turvallinen. Kiertelevät puoskarit myivät vuonna 1888 Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä uutta ihmelääkettä särkyyn, haavoihin ja kolotukseen. Kyseessä oli "savuava suolahappo". Sitä myytiin voiteena, jota kuului sivellä iholle saunan lauteilla. Puoskarit ottivat tästä ihmelääkkeestä hyvän hinnan asiakkailtaan.
Lehdissä oli myös harmittomia terveysniksejä, jotka liittyivät perinnelääkintään. Niiden kokeilemisesta ei ollut mitään haittaakaan. Hyttysenpuremiin neuvottiin hieromaan ratamonlehteä. Ratamo olikin vanhastaan tunnettu lääke pieniin haavoihin. Hammassärkyyn neuvottiin kokeilemaan piparjuurta. Hienonnettua juurta pantiin hampaankoloon tai ikeniin. Palohaavoille käskettiin sivelemään munanvalkuaista. Vispattu munanvalkuainen sokerin kanssa tai ilman sitä auttoi myös vatsavaivoihin. Lisäksi se oli terveellistä ravintoa sairaille.
(Lähteenä myös Tampereen Sanomat 16.6.1886, 2.5.1887, 8.6.1887, 16.12.1887, 11.7.1888, 6.8.1888, 10.9.1888, Aamulehti 12.7.1888, 4.12.1888.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti