Tampereen Sanomat 10.4.1884
Kova-onninen, surkuteltava aviomies. Niemisen talossa N:o 302 Amurissa asuva nikkarin sälli K. Sundell [nimi muutettu] havaitsi itsensä sunnuntai iltana ryöstetyksi tyhjäksi. Hänellä oli ollut vaimo, rahoja ja vaatteita mutta tämä kaikki oli vienyt eräs petturi toveri, työmies Ville Jokinen [nimi muutettu], kotosin Kuopion maaseurakunnasta, joka oli Sundellin luona vieraanvaraisuutta nauttinut. Maanantaina sai tosin Sundell poliisien avulla takaisin armaan aviosiippansa ja osan tavaroista, mutta asia ei siitä parantunut, sillä seuraavana yönä murtausi tuo aviollisen onnen ja hellän puolison ryöstäjä Sundellin asuntoon ja antoi S:lle kolme aimo halon iskua päähän, niin että S. meni tainnoksiin. Viime tiistaina kutsuttiin kaikki osalliset tässä murhenäytelmässä poliisin tutkintoon, jonka seurauksena oli, että Jokinen kirjatonna vangittiin ja Sundell sai vaimonsa takasin.
Erilaiset rikokset olivat 1880-luvulla yleinen uutisaihe ja lehdissä selostettiin seikkaperäisesti, mitä oli tapahtunut ja keitä asiaan osalliset olivat. Tällä kertaa uhrina oli nikkarin sälli eli puusepän kisälli Tampereen Amurista. Huomio kiinnittyy siihen, mitä mieheltä oli varastettu: vaimo. 1880-luvun ajattelutavan mukaan tämä oli miehensä määräysvallassa, joten poliisi palautti hänet takaisin. Tarinan konna oli kotoisin Kuopion seudulta eikä hänellä ollut "kirjoja" eli muuttolupaa Tampereelle. Saman päivän Aamulehti tiesi kertoa, että puusepältä oli viety vaimon lisäksi kolme lasta. Yleinen syyttäjä ei halunnut sekaantua "häpeällisiin perheriitoihin", joten Kuopion mies pääsi pälkähästä, kun vain matkusti takaisin kotiseudulleen. Näin kävi siitä huolimatta, että "ryöstössä" oli käytetty asettakin, ilmeisesti koivuhalkoa. Miten puusepän kisällin avio-onni tämän jälkeen mahtoi jatkua, jäi arvoitukseksi.
Useimmin lehdissä kuvaillut varkaudet olivat rahallisesti mitättömiä "housut vietiin pyykkinarulta" -tyyppisiä näpistyksiä. Tampereen poliisi oli 1880-luvulla vielä jotenkin avuttoman oloista. Tampereen Sanomissa 29.5.1884 paheksuttiin Kyttälässä käytyä tappelua, jota hillitsemään ei saapunut yhtään poliisia. Kun poliisi viimein tuli, olutlasinsa äärestä viereisestä ravintolasta, hän ei pienikokoisena miehenä uskaltanut puuttua asiaan. Luultavasti tästä syystä kaupungin poliiseille hankittiin kesällä vihellyspillit, joihin virkatoimien niin vaatiessa oli lupa viheltää.
Kesäkuussa niin ikään Kyttälässä eräs humalainen tuupattiin rappusia alas, meni tajuttomaksi ja kuoli muutaman päivän kuluttua. Mies ehdittiin jo haudata, ennen kuin poliisi havahtui selvittämään kuolinsyytä, ja ruumis piti kaivaa ylös. Poliisien resurssit olivat selvästikin riittämättömät, sillä vakinaisia poliiseja oli vain kahdeksan. Syksymmällä alettiinkin vaatia, että poliisien määrää piti lisätä ja heille piti maksaa kunnollista palkkaa. Marraskuussa Aamulehti julkaisi kaupungin poliisien nimet ja osoitteet. Nyt poliiseja oli 13. Esimerkiksi ylikonstaapeli J. Hollt asui osoitteessa Verkatehtaankatu 291. Ajatuksena oli, että poliisit olisivat paremmin tavoitettavissa. Puhelimia, "telefooneja", kyllä jo muutamia Tampereella oli, mutta vain harvoilla asukkailla.
Tampereella oli vuonna 1884 noin 16 000 asukasta. Tampereen Sanomat arvioi 13.9.1884, että asukkaista "joku tuhat" oli sellaisia, joita poliisin kannatti pitää silmällä. Arvio oli reilusti liioiteltu, sillä suurin osa kaupungin asukkaista oli niin sanottuja tavallisia ihmisiä, tehdastyöläisiä, jotka tekivät pitkää päivää ja joilla ei ollut aikaa eikä tilaisuuttakaan tehdä laittomuuksia. Värikkäintä kaupungin elämä oli markkina-aikaan, jolloin sinne tuli paljon väkeä läheiseltä maaseudulta ja kauempaakin, ja poliisi korjasi "putkaan" varkaita, hevosvarkaita sekä juopuneita ja muita "pahan elämän" viettäjiä.
Tampereen Sanomien uutinen 9.2.1884 erehdyttää lukijan hetkeksi luulemaan, että Suomeen oli saatu ensimmäinen salapoliisi, kaiken lisäksi vanhempi leskivaimo, joka kiersi varkauksien kohteeksi joutuneissa kodeissa selvittämässä rikoksia. Kyseessä oli yllättäen huijari, joka tarvitsi tutkimuksiinsa riepuihin käärittyä 10 markan kultarahaa. Rikokset eivät selvinneet ja muori hävisi kultaraha mukanaan. Juttu oli lainattu Uudesta Suomettaresta, joten tämä omatoiminen "virkakumppani" ei ollutkaan Tampereen vaan pääkaupungin poliisin huolenaiheena.
(Lähteenä myös Aamulehti 28.2.1884, 5.6.1884, 21.6.1884, 14.10.1884 ja 6.11.1884 sekä Tampereen Sanomat 5.6.1884.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti