Tampereen Sanomat 3.11.1883
Herra H. Samson Tukholmasta, tuo taitavaksi tunnettu optillisten ja meteoroloogisten aseitten tekijä, on nykyänsä kaupungissamme mukanaan runsas valikoima mainioita teoksiansa. Erittäin lienee tämä tieto tervetullut heikko- ja likinäköisille, koska herra S. tarjoo parasta mitä huonon näön avuksi voidaan tarjota. Suuri etu niille, jotka tarvitsevat lasisilmiä, on se että silmät tutkitaan optomeetterilla, joten jokainen varmuudella saattaa saada silmillensä sopivat lasit.
Tampereelle oli tullut optikko Tukholmasta. Hän kuulosti lähes mystiseltä ihmemieheltä, sillä optiikkaan liittyvä sanasto oli täysin uutta suomen kielessä. Lasisilmiä hän ei tietenkään myynyt vaan silmälaseja, näkölaseiksikin kutsuttuja kehyksiin kiinnitettyjä linssejä. Hän mainosti lisäksi Pince-Nezia eli nenälaseja, nenänvarteen nipistettäviä sangattomia silmälaseja. Sanaa optikko ei vielä käytetty vaan herra Samson oli "optikeri". Asiakkaan silmät tutkittiin erityisellä optomeetterilla, optometrillä eli "näynmittaajalla", joka on silmän taittokyvyn mittauslaite. Yleisölle koetettin selittää, että "optilliset ja meteoroloogilliset aseet", nykykielessä välineet, tarkoittivat näköopillisia ja "ilman-ennustajain" eli ilmatieteilijöiden laitteita.
Oli vaarallista käyttää huonoja ja sopimattomia silmälaseja, Samson valisti asiakkaitaan. Hänen valikoimassaan oli tavallisten silmälasien, suurennuslasien, luuppien, kiikareitten ja kompassien lisäksi hämmästyttävä määrä mitä erikoisimpia tuotteita, muun muassa Wollastonin periskooppiset kivisilmälasit. Ehkä kyseessä oli Wollastonin prisma? Samsonilta sai ostaa myös stereoskoopin, laitteen, jolla katseltiin kolmiulotteisia kuvia. Hän myi "manumeettereita" eli painemittareita, Anerroid-ilmapuntareita sekä "vesitasaajia" eli vesivaakoja, niin sanottuja vatupasseja.
Mitähän olivat Samsonin myymät jalkamitat eli niin kutsutut askeleen lukijat? Ehkä niitä käytettiin pitemmän matkan mittaamisessa aikana, jolloin metrijärjestelmää ei vielä ollut. Samsonilla oli myös piirustuspuikkoja [eli harppeja?] koulunuorisolle ja erilaisia lämpömittareita sekä puntareita oluen, maidon, kerman ja viinan mittaamista varten. "Kaikki tässä luetellut kalut ovat sitä laatua, että allekirjoittanut niistä täydellisesti vastaa", Samson mainosti. Allekirjoituksena oli "H. Samson. Optillinen ja Meteorolooginen Instrumenttimaakari Tukholmassa".
Mistä lyhytnäköisyys eli likinäköisyys sitten johtui, alkoi 1880-luvulla olla jo tiedossa. Kyseessä oli "perittävä", siis perinnöllinen ominaisuus. Likinäköisyyteen vaikutti myös "pitkällinen askaroiminen sellaisessa työssä, joka rasittaa silmiä". Varoittavat esimerkit tulivat Saksasta. Siellä nuorisoa rasitettiin lukemisella, mutta myös paljon täysikasvuisia työskenteli kirjallisuuden parissa. Niinpä likinäköisten määrä kasvoi ja silmälaseja tarvittiin yhä nuorempana, jopa koululapsilla, Keski-Suomi kertoi 23.2.1884.
Sen, joka syksyllä 1883 halusi itselleen "lasisilmät", piti mennä herra Samsonin vastaanotolle Tampereen seurahuoneelle melko kiireesti, sillä optikko oli tavattavissa vain 3.-6. marraskuuta välisen ajan. Käytännössä hän kiersi läpi myös Suomen muut kaupungit valikoimansa kanssa ja palasi Tampereelle säännöllisesti uudelleen. Muina aikoina silmälaseja myivät tavalliset kellosepät, Tampereella Kaarlo Toivonen ja H. T. Mansner. Silmälasit hienoilla kultasangoilla ja hopeisella kotelolla saatettiin ostaa joltakin kultasepältä jopa lahjaksi ihmiselle, joka ei ollut käynyt niitä sovittamassa. Mitä laseilla näki, olikin jo toinen tarina.
(Lähteenä myös Aamulehti 24.1.1883, 4.4.1883, Tampere 5.11.1883, 15.10.1884, Uusi Suometar 31.1.1883, Pellervo 20.11.1884.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti