Ylöjärven perkele

Aamulehti 7.2.1884

Yläjärven [Ylöjärven] peräkunnasta tammikuulla v. 1884. Tämän sisällä olevan tammikuun 12 päivän aamuna kello 2 ja kolmen välillä olin erään kumppanini kanssa Tampereen kaupunkiin matkalla, niin Kaiharin kylän Ylisen talon kohdalla noin 9 tai kymmenen sylen vaiheella [16-18 metrin päässä] maantiestä seisoi kauhistava näkö, mies oli näet ei muu kuin perkele päälle otetussa ihmisen muodossa 5 tai 6 kyynärää [3-3,5 m] pitkä vaatetettu senlaiseen kaapuun, jonka liepeet oli parin kyynärän pituudelta yli ympäri löysänä maassa, kädet ristissä rinnoilla ja kasvot maantietä kohti, mentyämme sen sivu Seppälään käsin tuli se laapotteli pitkin maantietä perässämme hiljalleen edempänä; pieni poikainen oikialla puolella kävi rinnalla, päästyänsä sille sillalle, joka on Ylisen ahteen alla katosi se meidän silmistämme, sillä paikalla ja niillä tienoilla on ennenkin usein nähty senlaisia ja muita haamuja ja näköjä. ... A. H. F-ll

Ylöjärven miehen kohtaaminen perkeleen kanssa on sijoitettu Aamulehdessä otsikon "Kaikenlaista" alle. Kyseessä ei siten ollut uutinen vakavimmasta päästä. Jos kertomus olisi totta, kyseessä olisikin oikea jymyuutinen, sillä useimmiten maaseutukirjeenvaihtajat kirjoittivat Tampereen lehtiin kertoakseen lähinnä säätilasta, vuoden tulosta, kansakoulusta ja seurakunnan asioista. Tampereella oli 1880-luvun alussa kolme suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen sanomalehti, joissa kerrottiin oikeastaan samat uutiset moneen kertaan. Ylöjärven perkele oli tässä mielessä virkistävä poikkeus. Aikalaiset eivät hämmästyneet niinkään sitä, että perkele oli nähty, vaan sitä että tämä seisoi kädet ristissä rinnalla. Jo lehden latoja lisäsi tarinan perään alahuomautuksen siitä, että jutun lähettäjän on täytynyt huomata väärin: "eihän sen miehen sanota ristiä suvaitsevan?" latoja muistuttaa.

Juttu saa muutaman viikon kuluttua vastineen (Aamulehti 11.3.1884), jossa arvellaan perkeleen esiintymisen "ristiretkeilijänä" olleen "peräti eriveikeätä". Vastineen lähettäjä Kustaa Färm kertoo samoilla paikoilla toistakymmentä vuotta aiemmin kohdatusta mielipuolesta, joka oli "hyvänlaisuuttaan" taluttanut Teivaalan kahlekoiria keskellä yötä. Ylöjärven miehen tarinassa Färm näkee samankaltaista "hyvänlaisuutta" ja kyselee, onko tämä jo lakannut näkemästä kummituksia. Näkyjen näkeminen viittasi jo 1880-luvulla siihen, ettei näkijällä ollut kaikki lepakot vintillä. Samana keväänä Aura-lehti Turusta kertoi (3.5.1884) otsikolla "Kaikenlaista" kauppiaasta, joka näki pahoja henkiä ja "paholaisten ruhtinaan" liiallisen väkevien juomien nauttimisen takia.

Pellervo Mikkelistä julkaisi myöhemmin kesällä (7.8.1884) uutisen 12-vuotiaasta tytöstä, jolle paholainen näyttäytyi taianomaisen kahvipannun muodossa. Nykylukija arvelisi tytöllä olleen vilkas mielikuvitus mutta Pellervon mukaan paikalla tehtiin kaivauksia taikapannun löytämiseksi maasta. Tyttö näki paholaisen myös ihmisen hahmossa, jolloin tämä oli harmaatakkinen pitkäpartainen ukko. Paholainen oli 1880-luvun ihmisille tuttu niin ikään kaunokirjallisista lähteistä, sanomalehtien nurkkanovelleista. Siksi kynnys kertoa lehdille paholaishavainnoista oli verraten matala.

Toinen yhteys, jossa yliluonnolliset olennot ikään kuin kuuluivat asiaan, oli suomalainen kansanperinne ja pakana-aikaiset uskomukset. Aamulehti sisälsi 23.8.1884 kuvauksen Pirunvuoresta Tyrvään Rautavedellä, jossa entisinä aikoina asui paholainen. Vuoressa oli pirunluola ja sen edustalla liesi, jossa paikalla käyneet retkeilijät keittivät retkikahvinsa. Tiedettiin, että paholainen oli jo lähtenyt matkoihinsa ja vienyt mennessään "kaikki dokumenttinsä, paitsi liesi on jälellä". Ehkä tarinan uskottavuutta aikalaisten silmissä lisäsi se, että paholaisesta kyllä oli ollut "dokumentteja", todistusaineistoa, mutta tämä oli vienyt ne mukanaan.

1880-luvulla oli eräs ammattiryhmä, jolle keskustelu paholaisesta oli totinen asia, nimittäin kirkonmiehet. Kristinusko perustuu käsitykselle synnistä ja synti on lähtöisin perkeleestä. On siten mahdollista, että pappien väkevät saarnat siitä, miten perkele väijyy syntisiä aina ja kaikkialla, sai herkimmät seurakuntalaiset näkemään tämän vaikuttavan hahmon yöllisellä metsätaipaleella vaikkapa Ylöjärvellä. Nykyään perkele on enemmän vertauskuvallinen hahmo, johon ei kirjaimellisesti enää uskota. Perkele on saanut väistyä nolona takavasemmalle ja sijalle ovat tulleet enkelit, joihin erityisesti 2000-luvun viihdealan ammattilaiset ovat luontevasti yhteydessä.