Tampere 7.12.1882
Tampereen kaupunki on taas astunut suuren askeleen eteenpäin yhteiskunnallisen hyödyn pyrkimyksissä ja siten saattanut itsensä "suuren maailman" suurien kaupunkien vertaiseksi. Täällä on nimittäin näinä aikoina valmistunut tuo kauan kaivattu vesijohtolaitos, jota ei Suomessa vielä muualla liene, kuin pääkaupungissa. ... Johtotorvi alkaa Tampereen koskenniskasta; on nyt, vähänkin veden ollessa, noin kuusi jalkaa [1,8 m] veden pinnan alla. Sieltä kulkee se pitkin Kuninkaankatua (paikoin kuudentoista jalan [4,75 m] syvyydellä maan alla) Kauppakadulle, tehden lyhköisiä haaroja [mutkia] muutamissa välillä olevissa kulmissa. Kauppakadun kulmauksesta kääntyy se pitkin mainittua katua torille, haaroittuen menemään raastuvan kartanon [pihan] läpi Hämeenkadulle, jossa tulee kaivo olemaan yleistä vedensaantia varten.
Vesijohdon vetäminen Tammerkosken yläjuoksulta Mältinrannasta kauppa- eli keskustorille oli vuoden 1882 merkkitapauksia Tampereella. Hanke oli tärkeä jo pelkästään tulipalojen takia, joita Tampereella vuosittain sattui aina useampia. Tämän vuoksi katujen kulmiin laitettiin palokaivoja eli vesiposteja. Niistä kaupunkilaiset saivat hakea vetta myös ruokataloutensa tarpeisiin. Tampere-lehti neuvoi, että "hanikan" eli hanan avaamalla vesi juoksee korkealle rautaputkiin ja niistä astiaan. Vesijohto osoittautui tarpeelliseksi heti seuraavana keväänä, joka oli niin kuiva, että kaivot kuivuivat. Ilman vesijohtoa vesi olisi pitänyt hankalasti hakea järvestä avannoista.
Johtoveteen liittyi myös hygieniasyitä, olihan se varmasti terveellisempää kuin järvien pintavesi. Likainen vesi oli tartuntariski ja Tampereella esiintyi erilaisia tartuntatauteja, jopa koleratapauksia, ja niissä piili kuolemanvaara erityisesti lapsipotilaille. Lisäksi asukkaiden vesitalous aiheutti 1800-luvulla paljon työtä ja vaivaa, painavien vesiastioiden raahaamista asuntoihin sisälle ja ulos. Syksyllä 1883 talonomistajille tarjoutui mahdollisuus laittaa omalla kustannuksellaan sivujohtoja vesilaitoksen pääjohtoon. Vesimaksu vuodessa oli 20 markkaa tontilta ja 15 markkaa puolelta tontilta. Jos talossa oli liikehuoneisto kuten kauppa, apteekki tai ravintola, vesimaksua korotettiin vielä 15 markalla. Kadun varrella olevista vesiposteista vettä sai edelleen ottaa ilmaiseksi tynnyrillä, tiinulla tai ämpärillä.
Heinäkuussa 1883 torille raatihuoneen tontin kohdalle pystytettiin suihkukaivo, jonka rakentamiseen tehtailija Nottbeck lahjoitti 7 000 markkaa. Nykytamperelaisille keskustorin suihkulähde on itsestäänselvyys mutta 1880-luvulla sillä oli myös aikamoinen symboliarvo. Se kruunasi koko vesijohtohankkeen. Kaupungissa vierailevat huomasivat suihkulähteestä ilman muuta, että Tampere oli nykyaikainen kaupunki uudenuutukaisine vesijohtolaitoksineen.
(Lähteenä myös Tampere 7.4.1883 ja Tampereen Sanomat 12.7.1883 ja 4.9.1883.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti