Ensimmäinen luistelukilpailu Tampereella

Tampere 2.4.1883

Kilpaluisteluun näkyivät kepelät [ketterät] nuorukaiset innolla ottaneen osaa eilen. Suuren väkijoukon ihailtavana saivat he näytellä taitoansa ja sukkeluuttansa tuossa terveellisessä luistinvoimistelussa. Tämmöinen kilpailu olikin ensimäinen täällä, jonka vuoksi sitä uteliaisuudella riennettiinkin katsomaan. Palkinnoita kaunoluistelusta jaettiin kaksi, joista ensimäisen kultaisen pienoisluistimen sai herra A. [Akseli/Axel] Rosendahl ja toisen, hopeapikarin, herra Lindeberg. Pikaluistelusta jaettiin kolme palkintoa. Ensimäisen: 1 pari nikkilöityjä luistimia sai realikoululainen Lagerström, joka ennätti radan kahteen kertaan 1 min. 2 sek. Toisen palkinnon alfeniidisen [uushopeisen] lusikan, veitsen ja kahvelin [haarukan] sai nuorukainen Selin, joka viipyi matkalla 1 min. 3 sek. sekä kolmannen palkinnon, jahtiveitsen, nuorukainen Nord, 1 min. 4 sek.

Tampereen ensimmäiset taitoluistelu- ja pikaluistelukilpailut järjesti Tampereen luistinseura Pyhäjärven jäällä 1.4.1883. Tapahtuma oli niin merkittävä, että kaikkien neljän tamperelaisen sanomalehden - Tampereen Sanomien, Aamulehden, Tampereen ja Tammerfors Aftonbladin - toimittajat olivat paikalla. Tämän ansiosta kisoista saatiin neljä tuoretta, erilaista kuvausta. Yksityiskohtaisimmin kisoja selosti Tammerfors Aftonblad.

Taitoluistelukisaan osallistui kolme ja pikaluisteluun kuusi nuorukaista. Aamulehti luonnehti 4.4.1883, että "tänlaatuinen 'sportti' synnyttää mielissä vilkkautta ja jäsenissä notkeutta, ja on terveellistä voimistelua sekä koulunuorisolle, että täyskasvaneille." Suurin erimielisyys toimittajien kuvauksissa vallitsi yleisön määrästä. Tampere-lehden mielestä paikalla oli "suuri väkijoukko" mutta Aamulehden mielestä kisat eivät saavuttaneet "erittäin yleistä huomiota"; Tampereen Sanomat (3.4.) kuvasi, että väkeä oli kohtalaisesti, ja Tammerfors Aftonbladin (3.4.) mukaan heitä oli lukuisa joukko [en ganska talrik samling af åskådare].

Luistelukilpailut eivät sujuneet aivan toivotusti, sillä suojasää oli tehnyt jäästä liian pehmeän ja hauraan. Lisäksi päätös kilpailujen järjestämisestä oli tehty niin pikaisesti, etteivät kilpailijat, erityisesti pikaluistelijat, ehtineet kunnolla harjoitella ja kisan järjestelyt jäivät keskeneräisiksi. Pikaluistelurata, joka oli tarkoitettu soikeaksi, oli lisäksi niin pyöreä että kilpailijat joutuivat pidättelemään vauhtiaan käännöksissä. Rata päätettiin luistella vain kahteen kertaan mutta tällöin kilpailijoiden välille ei syntynyt todellisia eroja. Kisaa olisi pitänyt mainostaa muissakin kuin tamperelaisissa lehdissä, niin että osallistujamäärä olisi saatu suuremmaksi. Näin palkinnoista olisi syntynyt kovempi kilpailu ja paikalla olisi nähty myös pääkaupunkiseudun parhaita luistelijoita.

Kisajää oli koristettu lipuilla ja viireillä ja tapahtuman musiikista vastasi Ernst Schneevoigtin orkesteri. Taitoluistelukilpailun voittajan, Axel Rosendahlin suoritusta kuvattiin varmaksi ja vapautuneeksi. Toisaalta taitoluistelijoiden puvut jättivät toivomisen varaa. Suoritukset olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa, jos asut olisivat olleet joustavia ja paremmin tyköistuvia. Millainen ohjelma luistelijoilla oli, ei käy lehdistä selville. Tehtiinkö tai edes yritettiinkö hyppyjä tai piruetteja? Jonkinlainen askelsarja musiikin rytmiin suoritettuna silti varmasti kuului asiaan. Kilpailuille toivottiin jatkoa tulevina vuosina.

Taitoluistelu- ja pikaluistelukilpailujen jälkeen luistinseuran jäsenet esittivät kahdeksan parin jäätanssinäytöksen, musiikkina franseesi. Lopuksi jää oli vapaa yleisön käyttöön. Kilpailut päättyivät iltajuhlaan, tanssiaisiin, hotelli Toivon tilaisuutta varten koristellussa juhlasalissa. Tanssihuveja ilahdutti Tampereella harvinainen julkinen vieras, nimittäin ilo ja rattoisuus, Tampereen Sanomat kuvasi. Tammerfors Aftonblad moitti kisoja siitä, että ohjeistus kisojen aikana sekä palkintojenjaon juonnot annettiin vain suomen kielellä. Ilmapiiri Tampereella oli jonkin verran kiristynyt siitä, että kieliriidat pääkaupunkiseudulta olivat levinneet tähän sisä-Suomen tehdaskaupunkiin. Alun perin ja kaiken aikaa Tampere oli ollut kaksi- ja monikielinen kaupunki mutta ympäröivän maaseudun lähes täysi suomenkielisyys aiheutti sen, että aitosuomalaisilla mielipiteillä oli Tampereella vahva kannatus. Kilpailuiden suomenkielisyys oli siten harkittua.

Nykylukija saattaa pohtia, miksi jääkiekkoilijat loistivat tapahtumasta poissaolollaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, ettei jääkiekosta 1800-luvun Suomessa tiedetty vielä mitään. Kenellekään ei tullut mieleen, että jäälle pystytettäisiin maaleja, heitettäisiin musta läpyskä jäälle ja sitten sohittaisiin sitä kepeillä ympäri kenttää. Tämän vuoksi taitoluistelukaan ei ollut vielä "tyttöjen laji" vaan tosi miehisten miesten ja nuorukaisten urheilua.