Tampereen Sanomat 3.6.1884
Ijäkäs rippikoululainen. Pirkkalassa kuuluu käyvän rippikoulua muuan 36 (kuudenneljättä) vuotias mies. Kentiesi ei hän vieläkään olisi ruvennut itseänsä seurakunnan jäseneksi valmistamaan, mutta viime vuonna sai ukko naimatuumat mieleensä, ja rakkaus ei liene antanut hänelle ensinkään rauhaa, vaan päätti hän, tähän asti laiminlyömänsä velvollisuuden täyttää. Morsian kuuluu hänelle opettaneen lukemisen alku perusteet.
Ilman lukutaitoa ei päässyt ripille ja rippikoulua käymätön ei päässyt vihille 1800-luvun Suomessa. Tästä oli se etu, että lähes kaikki suomalaiset pakon edestä oppivat lukemaan. Asiasta oli haittaa niille, jotka eivät lukemaan oppineet: he eivät päässeet naimisiin. Viimeistään perheen perustamisen ollessa ajankohtaista lukutaito koetettiin hankkia. Aikuinen rippikoululainen oli harvinainen mutta ei poikkeuksellinen näky. Esimerkiksi Orimattilasta Lahden läheltä kirjoitettiin Aamulehdelle (3.1.1884), miten rippikoulussa oli nähty raskaana olevia aikuisia naisia.
"Iäkkäitä" rippikoululaisia hämmästeltiin, naureskeltiin ja ehkä jopa paheksuttiin. Ei tiedetty lukihäiriöistä mitään vaan ajateltiin, että jotain oli vialla, jos lukemaan ei oppinut. Oppivelvollisuutta sinänsä ei ollut mutta luku- ja laskutaito oli osa hyvää kotikasvatusta ja vanhempien kuului opettaa lapsilleen nämä perustaidot. Jos tämä ei onnistunut, maaseudulla oli lapsille kiertokouluja ja kansakouluja. Nämä olivatkin usein kunnallisia ylpeydenaiheita. Myös yksityisopetus oli mahdollista. Jyväskylän opettajaseminaarissa opiskelevat tulevat kansakoulunopettajat opettivat mielellään lapsia kesäkaudella.
Mitä lukutaidolla 1880-luvulla tarkoitettiin? Riittikö, että osasi katekismuksen ja sai selvää sanomalehdestä? Eräs 16-vuotias tyttö maalta etsi syksyllä 1884 palveluspaikkaa Tampereelta ja ilmoitti, että hän halusi työn ohessa lukea tunnin päivässä. Tuskinpa hän tarkoitti lukevansa ajanvietteeksi. Tyttö oli käynyt ylemmän kansakoulun ja aikoi ilmeisesti kartuttaa tietojaan pyrkiäkseen johonkin seminaariin tai opistoon opiskelemaan. 1800-luvulla ei niinkään puhuttu opiskelemisesta vaan tätä tarkoitettiin sanalla "lukeminen", esimerkiksi "historian lukeminen". Historia mainittiin tärkeimmäksi sivistysaineeksi ja Tampereen Sanomat perusteli, että historia "herättää oppilaassa miettimiskykyä, elähyttää tunteita ja vahvistaa tahtoa elämän korkeimpiin pyrintöihin"(12.6.1884).
Kaunokirjallisuuden lukemista periaatteessa väheksyttiin turhana ajanvietteenä, mutta juuri 1880-luvulla ajattelutapa oli muuttumassa. Aamulehti alkoi syksyllä 1884 pitää erityistä kirjallisuuspalstaa ja suositteli luettavaksi suomalaisten kaunokirjailijoiden teoksia, sillä niissä kuvattiin kansan luonnetta ja ominaisuuksia sekä maamme luontoa ja kauneutta. Erityisesti lukijoille suositeltiin Juhani Ahon sinä syksynä joulumyyntiin ilmestynyttä teosta Rautatie. Käynnissä oli myös maailman parhaiden teosten kääntäminen suomen kielelle. Niiden lukemista suositeltiin ennen kuin kirjojen luku kasvaisi niin suureksi, ettei aikaa niiden kaikkien lukemiseksi enää löytyisi.
Se, miten helppoa lukeminen suomalaisille oli, käy ilmi Aamulehden ulkomaan osastosta 17.5.1884. Esimerkkimaana oli Japani. Kun suomalaislapset oppivat aakkoset muutamassa viikossa, Japanissa tavallisilla lahjoilla varustettu lapsi sai "jankkaella" viidestä kymmeneen vuotta ennen kuin oppi lukemaan ja kirjoittamaan, Aamulehti kertoi. Ani harva oppi japanin kielen kaikki merkit ja mies sai opiskella monta kymmentä vuotta, ennen kuin häntä pidettiin oppineena miehenä, lehti kauhisteli. Japani oli vanha sivistysmaa ja sivistysmaaksi myös Suomi oli pyrkimässä. Tässä suhteessa jokainen lukemaan opetteleva, myös Pirkkalan 36-vuotias rippikoululainen, oli tärkeällä asialla.
(Lähteenä myös Aamulehti 22.1.1884, 14.6.1884, 20.11.1884, 11.12.1884, 23.12.1884 ja Tampereen Sanomat 5.1.1884.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti