Aamulehti 3.12.1881
Uuden kirkon valmistuminen ja vihkiminen, joka tapahtui marraskuun 27. päivänä, on tällä kertaa kaupunkimme huomattavin tapahtuma. ... Kirkon ulko- mutta erittäin sisäpuoli näyttää kauniilta, juhlalliselta, ja tekee katsojaan kunnioittavan vaikutuksen. Siihen on laskettu mahtuvan 2800 - 3000 henkeä, ja on se varustettu neljällä rautauunilla lämmitystä varten. Lähimmässä tulevaisuudessa hankitaan uudet urut. ... Alttaritaulu on tilattu ja kolme uutta, kaunisäänistä teräskelloa kutsuu seurakuntaa juhlallisesti herranhuoneeseen.
Tampereen "uusi kirkko" oli Aleksanterin kirkko, joka ironista kyllä nousi kaupungin vanhan eikä uuden hautausmaan viereen. Kirkon vihkiäisistä uutisoi Aamulehti kaikkien aikojen ensimmäisessä numerossaan. Vihkimisen toimittivat Messukylän kirkkoherra, rovasti Joosef Grönberg sekä Virolahden kirkkoherra Törnudd, Tampereen kirkkoherra Tallqwist ja Messukylän kappalainen Hermonen. Rovasti Grönberg saarnasi Luukkaan evankeliumin 19. luvun perusteella. Mahtoiko Grönberg verrata tamperlaisia ja erityisesti kaupungin porvareita Sakkeukseen, rikkaaseen ja syntiseen mieheen, joka kuitenkin lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille?
Kirkko oli täynnä kansaa ja Aamulehti pahoitteli, ettei väkimäärän aiheuttaman "huminan" takia puhujan sanoja voinut kuulla kunnolla. Mitään äänentoistolaitteita tuohon aikaan ei ollut. Kuuluva ääni olikin 1800-luvulla yksi papin tärkeimmistä ominaisuuksista. Hetkeä pidettiin silti hyvin juhlallisena ja suuri soittokunta sekä kuoro oli säestämässä virsiä. Vihkimistilaisuuden jälkeen pidettiin sekä ruotsinkielinen että suomenkielinen jumalanpalvelus. Ensimmäisen adventin kunniaksi veisattiin Hoosianna-hymni ja tämä oli Aamulehden mukaan "juhlallisuuden korkein aste".
Kirkko oli arkkitehti Theodor Deckerin käsialaa ja sen kustannukset nousivat yli 400 000 markkaan. Kirkkosalin korkein kohta kohosi liki 19 metriin ja kirkon torni 58 metriin. Nimensä kirkko sai perustuskivensä laskupäivänä 2. maaliskuuta 1880. Päivä oli yleinen juhlapäivä Suomessa, sillä silloin vietettiin keisari Aleksanteri II:n 25-vuotisen vallassaolon riemupäivää. Perustusjuhlassa oli väkeä niin ikään runsaasti liikkeellä, enemmän kuin milloinkaan ennen Tampereella oli nähty. Tuolloin virsiä säesti kapellimestari Schneevoigtin 27-miehinen soittokunta, ilmeisesti sama joka myöhemmin soitti kirkon vihkiäisissäkin. Kirkon perustuskiven alle pantiin lyijylaatikko, joka sisälsi Suomessa tuolloin käytössä olleet kolikot: 20 markan kultarahan, 10 markan hopearahan, kahden ja yhden markan sekä 50 pennin ja 25 pennin hopearahat sekä kupariset 10 pennin, viiden pennin ja pennin kolikot.
Ilmeisesti tamperelaiset tottuivat tähän uuteen maamerkkiinsä Esplanadin eli Hämeenpuiston varrella varsin pian: siitä tuli arkinen osa katu- ja kaupunkikuvaa. Kirkon vihkiäisistä kertonut Aamulehti arveli silti, että kirkko tarjosi "varsinkin kauempaa tulijalle, joka ei niin usein sitä satu näkemään, sydäntä ylentävän näön". Vuotta myöhemmin, vuoden 1883 vaihtumista odotellessa Aleksanterin kirkko otettiin osaksi kaupungin uudenvuoden juhlallisuuksia. Kaupungin torvisoittokunta päätti soittaa kirkon tornista fanfaarin uudelle vuodelle. Tampereen Sanomien (30.12.1882) mukaan tämä oli "sievänläntäinen tapa".
Kirkon perustuskiven alle sijoitetussa laatikossa on myös kaupungin 100-vuotishistoriikki vuodelta 1879. Vaikka kirkko virallisesti juhlisti Aleksanteri II:n hallitusvaltaa, voisi ajatella myös, että kirkko juhlisti 100 vuotta täyttänyttä Tampereen kaupunkia. Samalla se toki juhlisti myös kaikkia kaupungin arjen ja juhlan askareissa ahertaneita asukkaita.
(Lähteenä myös Tampereen Sanomat 3.3.1880 ja 30.11.1881.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti