Tampereen Sanomat 26.2.1881
Työhuone Tampereella avataan ensi tiistaina maaliskuun 1. päivänä. Laitos sijaitsee Itäisen Esplanatikadun [Hämeenpuiston] varrella talossa n:o 147 eli seppä Ahlqvistin talossa. Se on avoinna kaikkina arkipäivinä. Köyhät lapset, olkoot kotoisin Tampereelta eli muualta, saavat siellä ruokaa työtä vastaan. Toimikunta katsoo tarpeelliseksi yleisöä huomauttaa: a) älkäät antako almuja kerjääville lapsille, b) osoittakaat kerjääviä lapsia työhuoneeseen.
Tampereella oli kerjäläislapsia. He eivät olleet orpoja vaan vähävaraisten vanhempien lapsia. Vanhempia pyydettiinkin kirjoittamaan lapsilleen todistus, jossa ilmoitetaan lapsen nimi, asunto ja vanhempien nimi. Kehotettiin myös pesemään lapsen kasvot ennen työhuoneelle lähettämistä. Kyseessä oli siten eräänlainen köyhien lasten päivähoitopaikka sillä edellytyksellä, että lapset tekevät työtä. Tamperelaisille ilmoitettiin, että "mukavia lasten toimitettavia töitä otetaan vastaan työhuoneessa".
Työhuoneen säännöt julkaistiin Tampereen Sanomissa 2.3.1881. Tarkoituksena oli hankkia työtä ja tarjota "kohtuullista ruokaa" lapsille, jotka muuten kerjäisivät. Rikoksista rangaistuja lapsia paikkaan ei otettu. Lapset neljännestä ikävuodesta ylöspäin olivat sinne tervetulleita mutta 12-vuotiaiden oletettiin jo etsivän itselleen työpaikan muualta. Jos lapsi ei asunut Tampereella, hänet lähetettiin takaisin kotiseudulleen neljän päivän jälkeen. Lapsille annettiin käsityöopetusta ja heidät ohjattiin käymään koulua.
Lasten työ tarkoitti käytännössä käsitöitä. Työhuoneella tehtiin vaatteiden ja jalkineiden paikkausta. Jo seuraavana päivänä työhuoneen avaamisesta sinne ilmestyi 81 lasta, joista 33 oli poikia ja 48 tyttöjä (Koi 4.3.1881). "Tällä viikolla on hoidettu työhuoneessa 111 pienokaista", Tampereen Sanomat kertoi 19.3.1881. Työ aloitettiin lapsen omien vaatteiden paikkauksesta mutta työhuone antoi vaatteet niille lapsille, "joiden omista rievuista ei enään ole voitu mitään kokoon saada" (Tampereen Sanomat 2.4.1881).
Tampereen väkiluku oli jo 13 500 asukkaan tienoilla. Kaikilla työssäkäyvillä vanhemmilla ei ollut varaa tai mahdollisuutta järjestää lapsilleen hoitajaa ja lapset olivat päivisin oman onnensa nojassa. Leskien tai muusta syystä yksinhuoltajavanhempien lapsilla oli varmasti vaikeaa. Ilmeisesti Tampereella oli kierrellyt lapsiryhmiä kerjäämässä ruokaa ja tähän puututtiin työhuoneen perustamisella. Toiminta alkoi hyväntekeväisyytenä mutta lapsien suuri määrä, yli sata lasta, edellytti pian kaupungin avustuksen saamista lasten työhuoneelle. Leikki on lapsen työtä -lausetta ei vielä ollut keksittykään vaan pidettiin selvänä asiana, että lapsen pienestä pitäen oli ansaittava elantonsa työllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti