Hämäläinen 18.3.1875
Kuolemaan tuomittu. Koturinvaimo Maria Matintytär [nimi muutettu] ... Laitikkalan kylästä, Pälkäneen pitäjää, on tämän kuun [maaliskuun] 1. p. Sahalahden ja Pälkäneen käräjäkuntain talvikäräjissä tuomittu kuolemaan, oikian käden ja pään poikki lyömisellä, jonka jälkeen hänen ruumiinsa tulee roviolla poltettavaksi; tuomiosta on suotu tarpeellinen valmistusaika kuolemanvangille. Mainittu Maria Matintytär on menneen marraskuun alkupuolella tehnyt sen hirveän rikoksen, että hän kuristamalla on surmannut 1,5-vuotiaan poikansa, sittekuin hän ensin oli koettanut tappaa häntä häyryyn [häkään]. Asia on kuitenkin lähetetty Turun hovioikeuden tarkemmaksi päätettäväksi, ja tietty on ettei meillä enää ketään hengeltä oteta.
Rikosuutiset erottuivat joukosta 1800-luvun jälkipuoliskon muuten melko asiapainotteisessa sanomalehtiuutisoinnissa. Sama teksti julkaistiin sellaisenaan useassa eri lehdessä. Rikosuutisilla oli toisin sanoen viihdearvoa. Samalla rikoksentekijästä annettiin usein yksityiskohtaiset henkilö- ja asuinpaikkatiedot. Tässä pälkäneläisen koturinvaimon eli loisvaimon tapauksessa huomiota herättää vanhahtavalla kielellä annettu ja jopa brutaalilta vaikuttava tuomio. Lieventäviä asianhaaroja kuten tekijän syyntakeellisuutta ei ole mietitty. Oliko taustalla esimerkiksi vakava masennus ja aikeissa ottaa henki ensin lapselta ja sitten itseltä?
Hämäläisen toimittaja toteaa uutistekstinsä lopuksi, ettei tuomittua tietenkään enää oteta "hengeltä". Suomessa ei rauhan oloissa enää vuoden 1825 jälkeen pantu kuolemanrangaistuksia toteen. Sen sijaan kuolemaantuomittuja odotti karkotus Siperiaan. Maria Matintyttären tapauksessa kävi lopulta niin, että keisari armahti hänet. Kuolemanrangaistuksen sijaan hänet tuomittiin viettämään 12 vuotta vankina Lappeenrannan kehruuhuoneessa eli naisvankilassa, Hämäläinen-lehti kertoi 24.2.1876.
Uuden rikoslain valmistelu alkoi 1880-luvulla. Päivän uutiset kommentoi lain valtiopäiväkäsittelyä 17.5.1888. Talonpoikaissäädyn edustaja Kangasalta, Agathon Meurman (1826-1909), totesi vanhan rikoslain jääneen tykkänään uuden kriminaalitieteen jälkeen. Laki ei enää vastannut ajan oikeuskäsitystä, sillä raippavitsoja, teloittamista ja roviolla polttamista ei kukaan enää voinut hyväksyä. Uusi rikoslaki vahvistettiin vuonna 1889 ja astui voimaan vuonna 1894. Siinä rangaistus lapsenmurhasta oli kahdesta kymmeneen vuotta kuritushuonetta. Uuden rikoslain myötä Suomi vahvisti asemaansa nykyaikaisena oikeusvaltiona. Kuolemantuomio oli ollut raaka jäänne menneiltä vuosisadoilta eikä se sopinut sivistysvaltion rangaistusvalikoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti