Tampereen Sanomat 14.8.1877
Suden-ajo on eilen ja tänään ollut Ylöjärvellä ja Pirkkalassa. Herroja oli tätä juhlallisuutta varten kokoontunut Helsingistä, Hämeenlinnasta, Turusta ja täältä [Tampereelta] kanssa lähti niitä suuri joukko soittokunta ja rumpu mukana. Höyrylaiva "Lönnrot" johdatti ne eilen Ylöjärvelle. - Onnea matkalle ja menestystä aikomiselle.
Kesällä 1877 Tampereen seudulla vallitsi miltei susihysteria ja paniikki. Sitä, että susi raateli lapsen, oli edellisenä vuotena pidetty harvinaisena yksittäistapauksena. Nyt se olikin yleistä. Lehdet täyttyivät uutisista suden uhreiksi joutuneista lapsista. Pikkulapsi pelastui toukokuussa täpärästi suden hampaista Pirkkalassa mutta kesäkuun alussa susi söi lapsen sekä Ylöjärvellä että Hämeenkyrössä. Heinäkuussa susi tappoi uimassa olleen pojan Ylöjärvellä sekä Pirkkalassa paimenen. Kaikki nämä uutiset suden syömistä lapsista eivät voi olla tosia, Tampereen Sanomat totesi 31.7.1877.
Herrojen retki Ylöjärvelle susia ampumaan oli kuitenkin näiden kauhistuttavien susiuutisten inspiroima. Lehdissä levisi lisäksi "lasten ystävien" allekirjoittama kirjelmä, jossa kysyttiin haastavasti: "Mikä on se maa, missä sudet syövät lapsia?" (Uusi Suometar 20.6.1877) Suomi ei ollut sivistysmaa, jos susien aiheuttamalle vaaralle ei mahdettu mitään, kirjoitus vetosi. Susijahtiin lähdettiin nyt suurin toivein ja näyttävästi rumpujen pärinän saattamana.
Tarkoitus oli ajaa sudet Ylöjärven pohjoiskulmaan Näsijärven Pohjanlahden kannakselle, missä herrat aseineen odottivat. Susia nähtiinkin. Nämä vain eivät juosseet sinne päinkään, mihin piti, vaan hävisivät metsiin. Yhtään sutta ei saatu ammuttua. Jahti ei laisinkaan onnistunut, Sanomia Turusta kertoi 22.8.1877. Retkeläiset pikemminkin tekivät itsestään naurun aiheen koko maassa.
Syksyllä keisarillinen senaatti eli Suomen hallitus kuulutti maksavansa ylimääräisen palkkion eli sata markkaa jokaisesta täysikasvuisesta sudesta ja "ilvessudesta", sekä viisikymmentä markkaa näiden pennuista, jotka saataisiin ammuttua Karkun, Suoniemen, Hämeenkyrön, Viljakkalan, Pirkkalan, Ylöjärven, Vesilahden ja Tottijärven metsissä. Sata markkaa oli paljon rahaa, sillä esimerkiksi opettajan vuosipalkka saattoi tuolloin olla 500-700 markkaa.
Kun syksy toi vielä lisää uutisia suden surmaamista lapsista, tällä kertaa Pirkkalan Kankaantaustasta ja Hämeenkyröstä, myös Hämeenkyrön kunnanhallitus korotti sudentapporahan 150 - 400 markkaan. Ilmeisesti vuoden 1877 järkyttävät uutiset olivat myös osasyynä siihen, että sudet tapettiin sukupuuttoon Suomen metsistä 1800-luvun lopulla.
(Lähteenä myös Hämäläinen 4.10.1877, Länsi-Suomi 29.9.1877, Sanomia Turusta 3.11.1877 ja 7.11.1877, Suomalainen Virallinen lehti 12.6.1877, Tampereen Sanomat 23.10.1877, Uusi Suometar 30.5.1877 ja 8.6.1877.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti