Sanomia Turusta 24.7.1874
Rautatien-työ Tampereen tienoilla alkoi tämän kuun [heinäkuun] 9. päivä Hatanpään pellolla, josta kasvavia viljoja, sekä rukiita että ohria, on pois niitetty. 11. päivä oli jo noin 150 miestä työssä. Ne tekevät kaikki tasoitustyötä ja saavat palkan urakalta eikä päivittäin. Miehiä on näinä päivinä vastaanotettu niin paljon kuin vaan on saatu. Poraustyössä olevat miehet tekivät 10. päivä "striken" [lakon] vähäisen palkan johdosta. Seurauksena oli että palkka ylennettiin tällä kertaa, kun miehet joivat ja mellastivat yhden päivän.
1870-luvun puolivälissä rautatienteko Tampereelle oli jatkuvan mielenkiinnon kohteena. Rata oli merkittävä työllistäjä, sillä sitä oli Hämeenlinnan ja Tampereen välillä rakentamassa kaksi tuhatta miestä. Viinikanojan sillan ohella suurin yksittäinen urakka Tampereen päässä rataa oli rautatiesillan rakentaminen Kuokkalan kosken yli Lempäälässä. Radan paalutukset lisäsivät myös puutavaran kysyntää radan varressa ja tämä nosti tukkien hintaa. Rakennustyö ei sujunut täysin ilman tapaturmia vaan helmikuussa 1875 (16.2.) Tampereen Sanomat kertoi, että kolme työmiestä kuoli jäätyään sortuneen pengermän alle ratatyömaalla.
Rukkamäen ja Sääksjärven seudut olivat radan rakentamisaikaan vielä jylhää erämaata, josta löytyi "ikuisen sammaleen peittämiä" korkeita kivilouhoksia sekä raivaamatonta nevaa, rämettä ja korpea, Satakunta-lehti kuvaili 3.10.1874. Rukkamäen sivuitse kulkevalla rataosuudella työmiehet löysivät kevättalvella 1875 käärmeitten pesän, jossa oli noin puoli tuhatta elävää käärmettä. Luontoarvot tai koskemattoman erämaan tuhoutuminen ei silti antanut sijaa murehtimiseen vaan aikalaisille oli selvää, että rautatie hankkeena oli kaiken tämän yläpuolella.
Rautatie oli valmis kesällä 1876. Vielä samana keväänä Sorinmäeltä vietiin pois soraa ja kiviä ja rakennettiin puista maantiesiltaa rautatien yli. Tampereen Sanomat vakuutti lukijoilleen 4.4.1876, että sillasta tulee kyllin korkea, "jotta höyryveturi kaikkine roskineen pääsee esteettä sillan alitse kulkemaan". Sorinahteen madaltamisesta saatu maa-aines käytettiin notkopaikan täyttämiseen Viinikanojalla. Sorinahteen sydämestä löytyi myös yllätys, ahde oli sisältä puhdasta savea ja siellä oli lähteen silmä (Tampereen Sanomat 17.8.1875). Viime hetkillä ennen radan valmistumista korjattiin myös Viinikanojan yli kulkevaa rautatiesiltaa, jonka perustukset olivat alkaneet pullistella radan painosta. Rautatien myötä Tampere sai nykyaikaisen ilmeensä, vaikka teknisesti rata alunperin oli kaupungin rajojen ulkopuolella, Hatanpään kartanon pellolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti