Tampereen Sanomat 11.1.1876
Lainakirjasto Messukylässä. Messukyläläiset lainakirjastostansa saavat kiittää erästä nimensä ilmoittamatonta, joka lahjoitti joukon kirjoja, jotka hän ilmoitti tahtovansa antaa lainakirjaston aluksi Messukylään, papin, jomman kumman luona säilytettäväksi.
Tuntematon lahjoittaja antoi jo vuonna 1867 kirjoja kirjaston perustamiseksi Messukylään. Myös muita lahjoittajia ilmaantui ja kymmenisen vuotta myöhemmin uutisoitiin, että kirjoja oli kaikkiaan noin 80 eri nidosta. Monet kirjoista olivat kuitenkin aivan pieniä muutaman painoarkin "arkkikirjoja" paperikansissa. Ne eivät kauaa kestä lukijan käsissä, kirjoittaja arveli. Kirjojen vähäisyys johtui myös siitä, että lainoja ei palautettu.
Kirjasto koostui lähinnä hengellisistä teoksista ja sitä hoiti Messukylän kappalaispappi omassa kotonaan. Myös tieteellisiä kirjoja löytyi muutamia, niistä mainittiin teos luonnontieteestä nimeltä "Hyödyllinen huvitus Jumalan töistä" ja historiasta "Yleinen maailman historia, Raamatun hengen mukaan kerroiltu". Romaaneja kirjastossa ei ollut, eipä tosin juuri lainaajiakaan, kirjoittaja harmitteli.
Kirjasto laitoksena oli uutuus ja usein ensimmäiset kirjastot perustettiin vapaaehtoisvoimin, niitä hoitivat papit tai opettajat. Jo 80 teosta riitti kirjastoksi! Kirjaston teoksista tai lainaajista ei välttämättä osattu pitää tarkkaa lukua eikä lainaajille aina ollut selvää, että kirjat piti palauttaa. Luterilainen kirkko perinteisesti edellytti lukutaitoa seurakuntalaisilta ja 1870-luvulla jo lähes kaikki suomalaiset olivat lukutaitoisia, joskaan eivät aina kirjoitustaitoisia. Kirjoja varmaankin lainasivat ne, joiden lukutaito oli hyvä.
Messukylän naapurissa Tampereella kirjasto toimi jo ammattimaisemmin. Esimerkiksi tammikuussa 1876 kaupunginkirjastossa oli 321 kävijää ja lainattuja kirjoja liki 900. Kirjastonhoitaja luonnehti toimintaa lauseella "valistus on viritetty" ja kiitteli nuorison kirjastossakäyntiä. Kirjallisuus auttaa heitä aikanaan "täyttämään kalliin isänmaallisen tehtävänsä", kirjastonhoitaja vakuutti Tampereen Sanomissa 8.2.1876. Kirjasto toimi selkeästi sivistysperiaatteella.
Kaupunginkirjastossa oli myös romaaneja ja niitä luettiin innokkaammin kuin "hyödyllisempiä" kirjoja. Kirjasto oli auki tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin ja toiminta oli järjestetty siten, että torstai oli palautuspäivä ja kirjoja sai lainata vain tiistaisin ja lauantaisin. Vuodessa kirjastokäyntejä kertyi 2759 ja lainoja 7446. Kaupunginkirjaston kokoelmissa oli lähes 1200 kirjaa, niistä pääosa suomenkielisiä ja viitisenkymmentä ruotsinkielisiä. Kirjastolle otettiin myös palovakuutus.
Kaupunginkirjastoa vieläkin suositumpi oli pumpuli- eli puuvillatehtaan kirjasto, jossa myös oli yli tuhat eri nidosta. Kirjoja voivat lainata tehtaan työntekijät. Lisäksi kirjastoon tuli kattava joukko suomalaisia sanomalehtiä. Kirjastolla oli oma rakennus, joka oli saanut tehtaalaisilta nimen "Lysti". Vuonna 1875 puuvillatehtaan kirjastossa oli kävijöitä yli viisi tuhatta ja kirjalainoja tehtiin yli 10 000. Lystikkäästä nimestä päätellen puuvillatehtaan kirjasto oli paikka, jossa viihdyttiin ja jossa mielellään vietettiin vapaa-aikaa.
(Lähteenä myös Tampereen Sanomat 28.3.1876, 25.4.1876, 8.8.1876 ja 28.11.1876.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti