Vankikarkuri kiinni Pälkäneellä

Hämäläinen 13.8.1868

Gabriel Sutki, tunnettu veijari Kauhavalta, joka viime huhtikuun 13. päivä pääsi karkuun Pälkäneellä, on tämän kuun [elokuun] 9. päivä saatu kiinni samaten Pälkäneellä, jossa likemmät menot olivat seuraavat: Nimismiehen rouva kohtasi viime mainitun päivän ehtoopuolella Kantokylän kartanon lähellä maantiellä Sutkin ajavan rattailla... Tunnettuansa Sutkin käänsi rouva takaisin, jolloin [Sutkin toveri] ja Sutki rupesivat ajamaan täyttä karkua, mutta kaksi tunnettua miestä sattui olemaan tiellä ja [he] tulivat rouvan avuksi. Niin ajettiin aika vauhtia kaksi virstaa aina Kollolan tienhaaraan, jossa tultiin aivan lähelle, mutta Sutki hyppäsi alas rattailta ja juoksi metsään. Rouva kutsui enempi väkeä, metsä piiritettiin ja Sutki otettiin kiinni Ruokolan metsän rajalla, ja nimismies, joka myös ehti paikalle, lähetti veitikan tänne [Hämeenlinnaan] linnaan.

Gabriel Sutki (1843-1889) oli 1860-luvun ja 1870-luvun tunnetuin murtovaras ja vankikarkuri Suomessa. Ensimmäisen kerran Tampereen Sanomat kertoo hänestä kesällä 1867 (30.7.), jolloin Sutki oli herättänyt huomiota käyttämällä Tampereen kauppaliikkeissä runsaasti rahaa. Rahat olivat varastettuja. Sutki vietiin Tampereen vankihuoneeseen, mistä hän karkasi teeskentelemällä sairasta. Vartijat eivät olleet "potilaan" suhteen kyllin valppaita, jolloin hänen vankitoverinsa auttoi hänet lauta-aidan yli Hämeenkadulle ja sitä tietä karkuun. Sittemmin Sutki varasti hevosen Ylöjärveltä ja asettui Hämeenlinnan lähelle, kunnes joutui kiinni Hämeenlinnan markkinoilla syyskuun lopulla.

Lehdet seurasivat kiinnostuneina Sutkin vaiheita. Kun hänet saatiin kiinni, hän karkasi uudelleen, teki varkauksia kunnes hänet saatiin jälleen kiinni, ja sitten hän karkasi taas. Lehdistö oli jopa vahingoniloinen Sutkin pakomatkoista. Syksyllä 1872 mies oli vaihteeksi Kuopiossa vankina. Paikallinen lehti Tapio kertoi uutisessaan 21.9.1872: "Yleisön tiedoksi ilmoitetaan, että mainio ja rohkea rosvo Gabriel Sutki viime yönä pääsi karkuun täkäläisestä linnasta, jossa häntä pidettiin raudoissa yksityisessä suojassa. ... Näin vankeja vartioidaan Kuopion linnassa!" Sutki oli sahannut kahleensa poikki, murtautunut lukitun ja raudoitetun oven läpi ja pötkinyt muurin yli pakoon.

Sutki oli jo kuukauden päivät ennen pakoaan vuoleskellut veitsellä sellinsä puuovea irroittamansa rautalevyn alta puhki. Hänellä oli myös kätkössä pieni saha jalkarautojensa katkaisemiseen. Kun vartijat käänsivät selkänsä, Sutki oli murtautunut vankilan saunaan ja ottanut sieltä rahin, jonka avulla hän kiipesi katolle. Hänellä oli tietysti mukanaan lakana, jonka avulla hän laskeutui maahan ja vapauteen, Tapio-lehti kertoi (16.11.1872). Sutki saatiin taas melko pian kiinni mutta keväällä 1873 hänet vapautettiin rangaistuksensa kärsineenä. Seuraavana kesänä hän johti 18 miehen rosvojoukkoa Hattulassa lähellä Parolan kasarmia.

Talven 1874 Sutki vietti Vaasan lääninvankilassa mutta hän pääsi sieltäkin karkaamaan, tällä kertaa kakluunin pesän kautta. Miehen ihmeellinen notkeus herätti hämmästystä, hänen ruumiinsa oli "ikään kuin ei siinä luita olisikaan". Sutki osasi tehdä itsensä niin kapeaksi, että pääsi pujahtamaan pienimmästäkin aukosta vapauteen, Suomalainen Virallinen Lehti ihmetteli (30.4.1874). Mies jäi kuitenkin jälleen kiinni kotiseudullaan Kauhavalla ja passitettiin kuritushuoneeseen Hämeenlinnaan. Siellä hän jatkoi vanhaa harrastustaan kahleittensa sahaamista pakomatka mielessään mutta kirjoitti toisaalta myös "uljaan elämäkertansa, joka täyttää monta arkkia", Hämäläinen-lehti raportoi (22.10.1874).

Vuonna 1875 Sutki karkotettiin Siperiaan, missä hän ryhtyi suutarin ammattiin, meni naimisiin ja aloitti kunnollisen elämän. Uusi Suometar julkaisi Sutkin muistokirjoituksen 2.2.1890. Tämä oli kuollut alkukesällä 1889 Siperiassa. Muistosanoissaan pastori Johannes Granö kuvaili, että Sutki oli ulkonäöltä tumma, hyvin miellyttävän näköinen ja sorea mies. Rikollisen uran taustalla oli onneton lapsuus. Sutki oli huutolaislapsi, jota kasvatettiin raa'asti pieksemällä. Kyseessä oli hyväsydäminen ja lahjakas mies, jonka väärä kasvatus pilasi, pastori Granö kuvaili. Sutkin ansioluetteloon lisättäköön, ettei hän koskaan varastanut omalta synnyinpaikkakunnaltaan eli Kauhavalta.