Nälänhätä Tampereen seudulla

Tampereen Sanomat 8.10.1867

Messukylästä syyskuun lopulla. Yleinen ruoan puute kuuluu täälläkin alkavan kansaa rasittaa. Rukiita saatiin siemeneksi, ja jos vähän jäikin yli, niin usiampi talo on jo loputkin syönyt ja myynyt. ... Suviviljoista on ainoa toivomme, vaan nekin ovat vähät ja halla näkyy niihinkin jättäneen jälkiä: sammalista siis täytyy tämänkin seudun asukkaitten tottua leipää valmistamaan. Juho Niinipuunoksa

Elettiin nälkävuosia 1867-68, jolloin Suomen väestöstä kuoli kahdeksan prosenttia eli noin 150 000 henkeä. Vuonna 1867 kesä tuli tavattoman myöhään, lunta oli vielä juhannuksen tienoilla. Kesä oli sateinen ja halla tuhosi sadon varhain syksyllä. Hätäleipää ei niinkään valmistettu sammalista vaan jäkälästä. Oppineet koettivat jakaa kansalle tietoa jäkälän terveellisyydestä ja ravitsevuudesta mutta tämä oli tietysti laiha lohtu. Samassa Tampereen Sanomien numerossa teiskolainen K. Wuori huudahti näille "hyväntekijöille" latinaksi "Vivant benevolentes!" (eläköön hyväntekijät).

Lehdet täyttyivät ruokavinkeistä. Esimerkiksi Punkalaitumella lapset olivat kesällä syöneet männyn ja kuusen kerkkiä. Hätäravintona syötiin myös vehkakasveja, perunanvarsia, nokkosia, jauhettuja pavunvarsia sekä pettujauhoja marjojen kanssa. Oulun Viikko-Sanomat kertoi kesällä 1868 (6.6.) Tampereen seudulla syötävän jopa sammakon lihaa, jonka makua kehuttiin oivalliseksi, se oli "hyvää ja mateen lihan kaltaista".

Sanomia Turusta kertoi 20. syyskuuta 1867, ettei koko Tampereen seudulla hyvää ruisvuotta saatu muualla kuin Hatanpään kartanossa. Tämäkin herätti kateutta. "Jolla ennestään on, se saa kyllältä, köyhä parka sitä vastaan saa nääntyä", jupistiin. Lehti huomautti, että sateisena kesänä muiden pellot makasivat puolisuona, mutta Hatanpään kartanon pellot oli ojitettu ja vesi juoksi pois pelloilta näiden ojien ansiosta. Viljelysmenetelmät Suomessa olivat liian kehittymättömät ottamaan vastaan huonoja vuosia, paitsi edistyneimmillä kartanoilla.

Tampereella ei ilahduttu siitä, että kaupunkiin tulvi kerjäläisiä vieraista seurakunnista. Tästä tehtiin loppu kesällä 1868. Tampereen Sanomat kirjoitti 23.6.1868, että kerjäläisyyden salliminen olisi huolettomuuden ja laiskuuden puolustamista. Vaivaishoitokunta päätti lähettää kerjäläiset takaisin kotopaikoillensa, tosin ensin työhuoneella ruokittuna ja eväsnyytillä varustettuna. Almujen antaminen kerjäläisille olisi vain kehottamista pahuuteen ja laiskuuteen, lehdessä varoitettiin.

Tampereen Sanomissa julkaistiin 29.9.1868 myös uusi, parempi jäkäläleivän ohje. Leiväntekoa kiersikin eräs leskirouva Lindholm Tampereen lähipitäjissä opettamassa. Jäkäliä ei tämän uuden ohjeen mukaan lainkaan jauhettu vaan liotettiin lipeässä ja pidettiin kylmässä vedessä. Jäkäläleipään pantiin puolet islannin- ja peuranjäkäliä ja toinen puoli ruisjauhoja. Jäkäläleipä on ravitsevaa ja maukasta ja sitä sopii kenen tahansa syödä, lehti suositteli.

Nälkäänäkeviä ei silti autettu pelkillä jäkäläleipäohjeilla. Esimerkiksi Suomen kenraalikuvernöörin Nikolai Adlerbergin vaimo lähetti Turun läänin pohjoisosiin eli Tampereen lähipitäjiin 27 700 leipää, jotka oli leivottu ruis-ja ohrajauhoista sekä vehnäleseistä. Lisäksi Turun ja Vaasan läänin senaattori Norrmén tiedotti hätätilasta keisarihovissa ja sai sekä rahaa että siemenohria jaettavaksi hädänalaisten auttamiseksi muun muassa Ikaalisissa ja Parkanossa.

Kuolleisuus nälkäänäkevien keskuudessa oli suurta. Tampereen seudulla eniten huomiota sai "poltetauti" tai "lämmintauti" eli tyfus, ilmeisesti pilkkukuume. Mouhijärvellä vuonna 1867 kuoli 1107 henkeä siinä missä syntyneitä oli vain 223. Hämeenkyrössä kuolleita oli 629 henkeä, syntyneitä 161. Vuoden 1868 alkupuoliskolla hämeenkyröläisiä kuoli edelleen yli 500 henkeä. Tampereella väki ei vähentynyt mutta tämä oli pikemminkin muuttovoiton kuin "kuolonenkelin" armeliaisuuden ansiota.

Lehdistö näki syypääksi suureen kuolleisuuteen köyhäintalot ja työhuoneet. Hämäläinen kutsui 12.3.1868 Hämeenkyrön köyhäintaloa "murhaluolaksi", joka pitäisi hävittää. Lehti arveli jopa ihmisten lähettävän köyhäintalolle omaisiaan siinä toivossa, että näistä sitä pikaisemmin päästäisiin. Ilmeisesti jo entuudestaan nälkiintyneet ihmiset eivät saaneet köyhäintaloissa sen parempaa ruokaa kuin muuallakaan, sen sijaan he saivat pilkkukuumetartunnan muilta asukkailta. Sanomia Turusta kertoi 9.4.1868 Hämeenkyrön ja Mouhijärven työhuoneista, jonne joutuva "on jo niin kuin määrätty kuolemaan". Erityisesti lasten kohtalo oli surkuteltava. "Jumalan nimen tähden ruokaa! huutaa lapset työhuoneessa, ja sitten vaipuvat ijäiseen uneen", Sanomia Turusta kertoi.

Näihin uutisiin nälkävuosilta ei liene mitään lisättävää, ne puhuvat itse puolestaan.