Sanomia Turusta 4.5.1866
Tampereen pellavatehtaalta: Huhtikuun 23 päivä tapahtui täällä outo tapaus. Muuan 11 vuoden vanha poika kuoli äkkiä työssä ollessaan. Vainaalla oli vähäistä riitaa toisen samanikäisen pojan kanssa, joka sitä vähän lyödä hotasi, jonka perästä [poika] kuoli paikalla. Yleensä luullaan kuoleman tapahtuneen jostain muusta syystä eikä lyömisestä. Lääkäri ruumista tutkittuaan ei löytänyt vähäistäkään lyömisen merkkiä. Lyöminen sattuikin ainoastaan kylkeen, lakaisuharjalla. Työmies tehtaassa
Myös sanomalehti Hämäläinen uutisoi saman tapauksen poikien nimillä ja mainitsi heidät noin 12-vuotiaiksi. Uhri oli kaatunut ja kuollut. Kuolinsyynä saattoikin olla, että poika oli kaatuessaan lyönyt päänsä ja saanut aivovamman. Tämä johti välittömään kuolemaan, jättämättä silti ulkoisia ruhjeita. Tehtaan työmies, joka kirjoitti tapauksesta, saattoi syystä tai toisesta esittää siitä todellisuutta kauniimman version.
Nykylukijaa koskettaa se, että kuollut poika oli vain 11-vuotias eli lapsityöläinen. Julkaisemisaikaan tämä ei välttämättä ollut se "outo" piirre tapauksessa, sillä 1800-luvulla Suomessa lapset olivat yleisesti töissä esimerkiksi maataloudessa. Maataloustyöt ovat tunnetusti raskaita, joten tehdastyö saattoi aikalaisten mielestä olla pojille sopivaa kevyttä sisätyötä, esimerkiksi lakaisemista harjalla.
Muutamaa vuotta myöhemmin annettiin keisarillinen asetus kaupasta ja elinkeinoista Suomen suuriruhtinaanmaassa (1868). Asetus korosti elinkeinon harjoittajan velvollisuutta valvoa, että työntekijät, erityisesti alaikäiset, pitäytyivät jumalanpelossa, säädyllisyydessä ja hyvissä tavoissa. Työntekijöille tuli myös tarjota terveellinen asunto, sopiva ja riittävä ravinto sekä tarpeellista opetusta.
Työnantajan tuli myös huolehtia työntekijöiden terveydestä ja työhyvinvoinnista. Alle 18-vuotiaiden yötyötä tehtaissa rajoitettiin ja alle 12-vuotiaiden työpäivä sai kestää enintään 6 tuntia. Työntekijällä oli oikeus erota palveluksesta, jos isäntä ei suojellut häntä muiden kisällien ja työntekijöiden "pahasta pitelemisestä".
Tampereella etenkin Finlaysonin puuvillatehdas oli tunnettu hyvänä työpaikkana, jonka yhteydessä toimi koulu ja orpokoti kirkon, sairaskassan, palokunnan ja sairaalan ohella. Töihin pääsy tehtaaseen oli onnenpotku eikä mikään kauhistuttava asia. Mahtoiko pellavatehtaallakaan kysymys sinänsä olla laiminlyönneistä. Pojan kuolema oli onneton sattuma, jota hänen samanikäinen toverinsa ei ollut tarkoittanut. Uutisesta ei käy ilmi, oliko kuolemantapauksesta seurauksia alaikäiselle lyöjälle tai työnjohtajalle. Kuten tehtaan työmies kirjoitti, kuoleman ajateltiin tapahtuneen "jostain muusta syystä" kuin lyömisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti