Marraskuun 1. päivä 1848 avattiin sairashuone karvari Brummertin aivan siihen tarkoitukseen rakentamassa huoneuksessa Nalkalan torin varrella, josta se kuitenkin sittemmin vuonna 1858 muutettiin toiseen taloon uudessa [Tampereen] kaupungissa. ... Sitten [1.11.1864] otti kruunu haltuunsa koko tämän laitoksen, nimellä "Yleinen Sairashuone Tampereella".
Mikäpä muu on kaupungin tunnusmerkki kuin sairaala. 1860-luvun sanomalehdissä mainittiin kuolintapausten yhteydessä usein se, että sairas oli kuollut sairashuoneella. Se teki kuolemisesta jollakin tapaa jopa hienoa. Viimeiset hetket oli sentään saatu viettää "lasaretissa", eli potilaan eteen oli tehty kaikki mahdollinen. Tämä tietysti, jos kuolinsyy oli ajan mittapuun mukaan kunniallinen. Iso osa sairashuoneen potilaista nimittäin poti kuppaa.
Tampereen sairashuoneessa oli 35 sänkyä: 15 sänkyä kuppaa sairastaville, 10 sänkyä muille sairaille ja 10 sänkyä maksaville asiakkaille. Sairaalassa hoidettiin 1848-1864 eli sen ensivuosina 3189 potilasta, heistä kuppatautisia 1506 ja muita sairaita 1683. Kuppaa sairastavista tamperelaisia oli 432 ja muista sairaista 319. Kuppaa sairastavien suuri määrä toisaalta juuri oikeuttikin sairashuoneen tarpeellisuutta.
Tamperelaisten lisäksi sairashuoneessa hoidettiin potilaita Messukylästä, Hämeenkyröstä, Ikaalisista, Mouhijärveltä, Karkusta, Tyrväältä, Pirkkalasta, Vesilahdesta, Ruovedeltä ja Lempäälästä. Aluksi sairaalan taloutta hoiti apteekkari Tennberg, mutta täydellisiä tilikirjoja ensimmäisiltä vuosilta ei säilynyt. Sairaalan menot vuosina 1856-1864 muodostuivat seuraavasti:
Lääkärin, taloudenhoitajan ja palvelijain palkat 255 ruplaa, ruoka 1186 ruplaa, lääkkeet 378 ruplaa,
puut 93 ruplaa, kynttilät 18 ruplaa, vaatteet ja huonekalut 49 ruplaa, huoneen hyyry [vuokra] 231 ruplaa, pesupalkka [siivous, pyykki] 210 ruplaa, yhteensä noin 2 420 ruplaa.
Tuloja sairaala sai valtiolta 15 000 ruplaa, maksavilta sairailta noin 3 000 ruplaa, säästöjä ensimmäisiltä kahdeksalta vuodelta oli 560 ruplaa ja kaupungin kassasta noin 1650 ruplaa. Lisäksi kaupunki maksoi valtiolle hyvitystä kuluneista huonekaluista noin 870 ruplaa. Kuudentoista vuoden aikana kaupunki oli kaikkiaan ylläpitänyt sairaalaa 2 500 ruplalla.
Nykylukijalle sairaalan suuri merkitys kuppataudin hoidossa tuntuu jopa hämmästyttävältä, nykyäänhän tämä sukupuolitauti hoituu penisilliinillä. 1800-luvulla tautia potevalle sairastaminen oli kuitenkin totista totta. Taudinkuvaan kuului kuppahaavaumia, lämmönnousua, pahoinvointia, imurauhasten suurentumista, hiustenlähtöä ja erilaisia iho-oireita. Pitkälle edennyt kuppa aiheutti myös tulehduksia keskushermostossa. Aivoihin edetessään kuppa aiheutti mielisairauden. Kuppaa hoidettiin elohopeayhdisteillä ja tämä johti helposti elohopeamyrkytykseen.
Suomeen kuppa oli tullut 1640-luvulla suomalaisten, Ruotsin armeijassa palvelleiden sotilaiden välityksellä. Kansanterveydelliseksi ongelmaksi asti tauti muuttui 1720-luvulla. Eurooppaan kupan toivat Amerikasta Kolumbuksen löytöretkiin osallistuneet miehet. Taudinkulku oli varsin globaalia siis jo 150 vuotta sitten ja aiemmin. Tampere olikin kansainvälinen kaupunki jo 1860-luvulla, ainakin sukupuolitautien osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti