Sanomia Turusta 20.12.1872
Tampereelta kirj. T. S. 9 p:nä t. k. [9.12.] Suomalainen teatteri on kaupungissa. Eilen [sunnuntaina] oli ensimmäiset näytännöt. Väkeä huoneen täysi. Innostus ravakka. Hyvin se näytti. Käykäätte katsomaan.
Joulukuussa 1872 Tampereella intoiltiin Suomalaisesta teatterista, joka oli kiertueella eri puolilla Suomea. Tampereella teatteri viipyi 8.-22. joulukuuta. Esityksiä oli kaikkiaan seitsemänä iltana, mutta seurue esitti useita näytelmiä iltaa kohti. Näytelmien joukossa oli muun muassa Sakari Topeliuksen Sotilasvanhuksen joulu ja Aleksis Kiven Kihlaus. Muita näytelmiä olivat esimerkiksi Marin rukkaset, Hääilta, Työväen elämästä ja Kuinka anopeista päästään.
Tampereen Sanomat kuvaili 16.12, että kaikissa näytännöissä oli väkeä niin paljon "kuin vaan on huone vähänkin vetänyt". Yleisö mieltyi esityksiin kiihkeästi, innostui, taputti käsiään ja huusi näyttelijät aina uudelleen esiin. Näyttelijäseura todettiin parhaaksi, mitä Tampereella on koskaan ollut. Teatteriseurueelle tarjottiin Tampereella juhlapäivälliset 21. joulukuuta. Seuraavana päivänä esiintyjät jatkoivat matkaansa Viipurin. Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom arveli Uudessa Suomettaressa 30.12, että Tampereen esityksillä oli katsojia "joka kerta odottamattoman paljon ja kaikin puolin on meitä kohdeltu ystävällisesti".
Uuden Suomettaren toimittaja puolestaan moitti tamperelaisia siitä, että näytelmäsali oli liian pieni. Ludvig Holbergin menestysnäytelmä Jeppe Niilonpoika piti sen vuoksi jättää esittämättä. Toimittaja pelkäsi myös näyttelijöiden sairastumista, sillä "huoneet olivat erinomaisen kylmät". Hän korosti kuitenkin Suomalaisen teatterin merkitystä erityisesti suomen kielen ja kansallishengen kannalta. "Toivoni on että seura, niin pian kuin asianhaarat sen myöntävät, nähtäisiin uudestaan keskellämme selvää ja sujuvaa kansan kieltä pakinoimassa", nimettömäksi jäänyt toimittaja summasi.
Tapaus oli merkittävä sen vuoksi, että elettiin Suomen kansallisteatterin syntyhetkiä. Se perustettiin 22. toukokuuta 1872 Suomalaisen teatterin nimellä. Kyseessä oli suomalaisuusaatteeseen liittyvä hanke, jolla oli valtiollistakin merkitystä. Talonpoikaissäädyn edustajat tekivät valtiopäivillä aloitteen suomenkielisten näytelmien esittämisestä. Ruotsinkielisenä teatteri olisi jäänyt helposti vain ylempien säätyjen huviksi. Suomenkielisellä teatterilla tuli olemaan merkittävä sivistystehtävä ja se edisti myös suomenkielisten näytelmien kirjoitustyötä.
Helsingin yliopiston estetiikan dosentti Kaarlo Bergbom (1843-1906) innostui asiasta ja hänestä tuli Suomalaisen teatterin perustaja ja pitkäaikainen johtaja. Teatterihanke ajautui Helsingissä aluksi keskelle ruotsin- ja suomenkielisten välisiä kieliriitoja, joten Suomalainen teatteri aloitti toimintansa Porissa lokakuussa 1872. Tampere pääosin suomenkielisenä sisämaapaikkakuntana oli hyvä valinta, kun teatteri käynnisti toimintaansa kiertueella Suomen maakunnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti