Suomen Manchester

Päivätär 18.11.1865

Noin kymmenen vuotta siten ei Kyttälässä ollut kuin joku kymmenkunta taloa eli asumusta, vaan nyt niitä on kolmeen sataan. Pieniä tosin nämä talot ovat, ainoastaan "numero-torpparia", mutta löytyy täällä suuriakin taloja, esimerkiksi rauta-, pellava- ja verkatehtaat, jotka myös kuuluvat tähän paikkakuntaan eli Kyttälän kylään. Kaksi viimeksi mainittua ovat rakennetut noin 8 eli 9 vuotta sitten, rauta- eli valaustehdas on jo vanhempi. Näissä tehtaissa on yhteensä toistatuhatta henkeä työssä, joista myöskin enin osa Kyttälässä asuu. ... Jos emme totuutta häpeä, niin voimme sanoa, että Kyttälä on maassamme yksi nykyajan työ- ja teollisuuden pesä, eikä niin kuin sanotaan "hylkyin hyysäyspaikka!" Nimi, jolla tätä paikkakuntaa mainitaan, mielestämme on vähän sopimaton, mutta koska ei sille ole varsinaista sepittäjää syntynyt, niin emme me häntä toiseksi väitä, ehkä jotkut sitä jo ovat nimittäneet "Suomen Manchesteriksi!" G. A. F-r.

Suomen Manchester ei siis alkujaan ollut Tampere vaan sen esikaupunki Kyttälä! Manchester oli Englannissa saanut kaupunkioikeudet vuonna 1853 ja oli ehkä sen myötä saanut Suomessakin enemmän julkisuutta. Manchesterissa kaikki oli vain mittakaavaltaan isompaa ja 1800-luvun puolivälissä siellä oli jo yli 300 000 asukasta. Kaupunki tunnettiin vanhastaan Englannin puuvillateollisuuden keskuksena ja sen merkitys oli suuri teollisessa vallankumouksessa 1800-luvun alussa.

Päivättären kirjoittajan tarkoitus oli todistaa Kyttälä mainettaan paremmaksi paikaksi. Kirjoittamishetkellä Kyttälä oli osa Messukylää ja sen kasvu oli pienessä ajassa kaksinkertaistanut rauhallisen emäpitäjänsä asukasmäärän. Kyttälä liitettiin osaksi Tamperetta 1.7.1877, jolloin Tampereen väkiluku kasvoi yli kolmella tuhannella hengellä. Tampereen sanomat julkaisi tilaston kaupungin kasvusta 11.10.1979. Vuonna 1820 Tampereella oli tuhat asukasta, vuonna 1850 asukkaita oli 3200, vuonna 1870 seitsemän tuhatta ja Kyttälän liittämisen jälkeen vuonna 1879 jo 12 000.

Kyttälän kylä oli saanut nimensä vanhasta Skyttälän torpasta Tammerkosken itärannalla. Ruotsin sana "skytte" eli "ampuja" oli nimen taustalla ja viittasi ilmeisesti eränkäyntiin. Suomalaisittain nimestä oli kuitenkin helppo johtaa sana "kyttä". Kyttälää oli väheksyvästi nimitetty "hylkyjen hyysäyspaikaksi". Siellä siis asui "hylkiöitä", joita virkavallan oli syytä "kytätä", näin ainakin kuviteltiin.

Kyttälä rajoittui pohjoisessa Uudensillankatuun eli nykyiseen Satakunnankatuun, etelässä Ratinaan ja lännessä Tammerkoskeen. Verrattain pienelle alueelle oli ahtautunut paljon väkeä ja tämä oli paikan pahamaineisuuden taustalla. Suurin osa heistä kuitenkin oli tavallisia nuoria ihmisiä, jotka Tampereen teollisuus työpaikkoineen oli houkutellut asettumaan Kyttälään. Nimitys "numero-torpparit" tarkoitti sitä, että Kyttälässä ei ollut taloilla nimiä, ainoastaan numerot. Alue oli rakennettu varsinaisen kaupungin ulkopuolelle ilman asemakaavaa ja se sai kaupunkimaisemman ilmeen vasta 1900-luvun vaihteessa.

Miksi nimimerkki G. A. F-r. oli tarttunut kynään Kyttälän maineen kirkastamiseksi? Oli virinnyt ajatus rautatien saamisesta Tampereelle ja rautatieasemaa suunniteltiin juuri Kyttälän alueelle. Ilmassa oli jo varmasti suunnitelmia esikaupungin liittämisestä Tampereen yhteyteen virallisestikin. Tätä kautta alue tulisi myös kaupungin järjestyksenvalvonnan piiriin. Mutta mikä melu olisi noussut, jos kaupunkiin olisi liitetty varsinainen varkaitten paratiisi. Siitähän olisi kaupungille vain haittaa ja kuluja. "Ei me haluta Kyttälää!" saattoi joku porvari jo huutaa. Asia oli aivan eri, kun Kyttälässä asui kunnollista väkeä, paikallisten tehtaiden työläisiä, ja kyse oli Suomen Manchesterista.