Pirua valokuvaamassa

Tampere 28.1.1885

Valokuvia on otettu siitä kuuluisasta pirun pirtistä Ylöjärvellä. Kohta niitä ilmestyy myötäväksi hra Andersson'ilta. Ei suinkaan piru liene siihen tuonut naamaansa kuvattavaksi.

Tamperelaiset lehdet täyttyivät vuoden 1885 alussa uutisista Ylöjärvellä mellastavasta pirusta. Vuotta aiemmin piru oli seisoskellut Kaiharin ja Ylisen vaiheilla maantien laidassa, tällä kertaa se oli asettunut Martinin torppaan Keijärven kylässä. Kyse oli poltergeist-ilmiöstä. Pirua ei nähty mutta se piti röhkivää ääntä huoneen sopukoissa. Piru sai vesikiulut, perunakopat, pöydät ja tuolit sekä uunin loukossa olleet leipävartaat tanssimaan lattialla. Lisäksi pahahenki repi ja heitteli postillaa sekä virsikirjaa ja tahri puhtaisiin papereihin musteella omia töherryksiään. Pappia pyydettiin manaamaan pirua pois mutta hänen käynnistään ei ole tietoa.

Uutiset pirun metkuista houkuttelivat Martinin torppaan valtavan määrän uteliasta väkeä sitä ihmettelemään. Tällöin piru päätti lähteä Ylöjärveltä Hämeenlinnaan markkinoille. Matkalla se poikkesi rovastin saunaan Pirkkalassa. Valokuvan ottaminen pirusta epäonnistui. Tampereen Sanomat pahoitteli 29.1.1885: "vahinko vain ettei tämä pimeyden pääruhtinas suvainnut näyttää itseänsä lihassa ja veressä, jotta olisi hänen kaikille tuntematon naamansa saatu yleiseen tunnetuksi ja ikuistetuksi."

Pirun konsteja epäiltiin Martinin torpan 13-vuotiaan piikatytön aikaansaannoksiksi. Lehdet kehottivat torpan asukkaita lopettamaan moisen "kometiijan" [komedian]. Vakavampi juttu oli, kun pirun kerrottiin muuttaneen ämpärillisen vettä viinaksi ja liemen maistelijat tulivat "aika kekkuliin". Martinin torpan väki haastettiin nimittäin käräjille. "Väärin olisikin että moiset ilvenäytelmät ... saisivat jäädä ilman ansaittua rangaistusta", Tampere-lehti kirjoitti 18.3.1885.

Piru tuntui olevan viinaan menevä mies, sillä hänet nähtiin myöhemmin helmikuussa eräässä teiskolaisessa saunassa. Piru oli "rensselimäisissä" eli resuisissa vaatteissa, haisi viinalta ja lupasi keittää viinaa tulevana kesänä. Kun kysyttiin pirun aikeita, hän vastasi olevansa lähdössä pohjoiseen levittämään kommunismia. Saunat olivat pirun suosiossa, sillä Messukylän kappalaispuustellissa Aakkulassa piru kävi tuhrimassa saunan valkoisella jauholla.

Käräjillä Martinin torpan asukkaat, 71-vuotias Efraim Martin ja hänen iäkäs vaimonsa vapautettiin kanteesta. Heitä ei katsottu syyllisiksi sen enempää kansan villitsemiseen kuin viinan luvattomaan myyntiinkään. Piikatyttö Emma oli sairaana eikä päässyt oikeuden istuntoon. Kävi ilmi, että Efraim Martin ei ollut kuka tahansa eläkevaari vaan eläkkeellä oleva opettaja ja entinen Ylöjärven kunnallislautakunnan puheenjohtaja.

Pirun pirttiä kuvannut tamperelainen valokuvaaja Andersson oli tavallaan 1880-luvun paparazzi. Hän pyrki löytämään myyviä aiheita. Hänen ottamiaan kuvia ei silti vielä pystytty julkaisemaan lehdissä. Niitä myytiin kuitenkin hänen liikkeessään sekä kirjakaupassa. Samana keväänä myynnissä oli lisäksi valokuvia tamperelaisista murhamiehistä sekä Oriveden kirkonkylästä ja reservikasarmista. Valokuvaaminen oli kallista ja painavaa kameraa oli hankala raahata ulos valokuvaamosta.

Syksymmällä Tampereelle tuli myös vierailevia, ulkomaisia valokuvaajia, valokuvaaja Anderssonin kilpailijoita. Heidän valttinaan olivat amerikkalaiset pikavalokuvat, jotka valmistuivat viidessä minuutissa, sekä kiiltäväpintaiset valokuvat, joita sai 12 kappaletta kahdeksalla markalla. Näin tamperelaisella tehtaantytölläkin oli mahdollisuus saada tusinan verran kiiltäviä valokuvia itsestään, kun hän vain säästi kahden viikon palkkansa.

(Lähteenä myös Tampere 24.1.1885, 31.1.1885, 25.3.1885, 5.8.1885, Tampereen Sanomat 24.1.1885, 31.1.1885, 19.2.1885, 26.2.1885, 26.3.1885, 13.5.1885, Aamulehti 22.1.1885, 31.1.1885, 26.3.1885, 26.9.1885, 31.10.1885.)