Koetuspuhuminen telefonilla

Tampere 15.4.1885

Koetuspuhuminen telefonilla Jyväskylän ja Tampereen välillä tehtiin toissa tiistaina telegrafi-langalla [lennätinlangalla]. L. M. Eriksonin telefonikone oli yhdistetty sekä täällä että Jyväskylässä telegrafi-lankaan. Puhe kuului varsin selvästi silloin kun oli väliaikaa vierailta ääniltä, joita telefoni kokoo, kun välimatkat ovat pitkät. Vieras ääni kuuluu kuin veden kovasti kiehuminen. Syynä siihen, että Jyväskylän ja Tampereen välillä huomattiin niin paljon vierasta ääntä, lienee sekin että lanka ottaa tällä välillä muutamissa kohdin kasvaviin puihin kiini.

Kesällä 1885 Tampereen puhelinverkkoon oli yhdistetty 65 "keskustelupaikkaa" eli puhelinta. Puheluista pidettiin kirjanpitoa ja esimerkiksi toukokuussa 1885 Tampereella puhelinta käytettiin hieman yli 8 000 kertaa. Puheluista noin 10,5 % oli yökeskusteluja. Suomessa ei vielä ollut valtakunnallista puhelinverkkoa vaan puhelimia liitettiin paikallisiin keskuksiin. Tampereen verkkokin laajeni aluksi säteittäin lähiseudulle.

Kiinnostuneimpia telefonin hankkimiseen olivat läheiset kartanot, ensimmäisten joukossa Lielahti, Hatanpää ja Haihara. Pitemmillä matkoilla haittaa oli häiriöäänistä, mutta kun puhelinlanka asennettiin Kangasalan kirkonkylän ja Tampereen välille elokuussa 1885, puhe kuului vielä erittäin hyvin. Kangasalle perustettiin oma "puheasema", jota hoiti neiti Elin Nygren. Puheasemalla kangasalalaiset saivat muutaman kymmenen pennin maksusta "haastella" tamperelaisten kanssa ja toimittaa asioitaan, joiden hoitamiseen aiemmin oli kulunut päiväkaupalla aikaa. Esimerkiksi kiireellisissä asioissa kuten sairastapauksissa, jos Tampereelta soitettiin lääkäriä paikalle, puhelimesta varmasti oli hyötyä.

Kangasalta "telefonijohto" päätettiin jatkaa Pälkäneelle Onkkaalaan, missä Ruokolan kartanon isäntä oli kiinnostunut telefonin hankkimisesta. Tämä hanke toteutui syksyllä 1886. Puhelin asennettiin myös Pälkäneen kirkonkylään samana syksynä perustettuun apteekkiin. Pälkäneeltä "puhelanka" päätettiin jatkaa Hattulaan Lahdentaustan kartanoon noin 25 km:n matkan verran. Lahdentausta kuului Hämeenlinnan puhelinverkkoon, joten tämä "lankaraippa" toimi samalla Tampereen ja Hämeenlinnan välisen puhelinliikenteen mahdollistajana.

Puhelinyhteyttä Pälkäneelle päin haittasi kuitenkin se, että Huutijärvellä poikanulikat käyttivät puhelinlankaa ammuskelunsa maalitauluna. Lanka katkesi parin kuukauden aikana neljä kertaa. Aamulehti vetosikin, että puhelinlanka tarvitsi suojelua oikein lain voimalla.

(Lähteenä myös Aamulehti 2.6.1885, 22.8.1885, 15.12.1885, 12.1.1886, 30.10.1886, 13.11.1886, 30.12.1886, Tampere 3.6.1885, Hämeen Sanomat 2.11.1886, Hämäläinen 17.11.1886, Tampereen Sanomat 17.11.1886.)