Tampereen Sanomat 5.6.1884
Teaatteri-kirje. Tamperelaisten hartaimmat toiveet ovat täyttyneet. Pitkän loma-ajan perästä on suomalainen teaatteri taasen tullut ihastuttamaan kaupunkimme asukkaita, tullut ja heti voittanut hartaimman suosion. ... Ida Aalberg - niin! Hän on kyllin kyllä ansainnut saavuttamansa maineen, sillä hänen näyttelemisessään esiytyvä taiteellisuus oikeuttaa lukemaan hänet etevimpien taitelijain joukkoon. Voimme siis kiittää onneamme me, että saimme kerrankin tilaisuuden häntä ihaella, sillä teaatterin tätä edellisellä käynnillä täällä ei hän ollut mukana.
Ida Aalberg (1857-1915) sai keväällä 1884 Tampereella valtaisan suosion osakseen. Hän oli 26-vuotias ja uransa huipulla. Alkuvuodesta 1884 hän oli palannut opintomatkalta Pariisista ja esiintynyt pääkaupungissa Shakespearen näytelmässä Romeo ja Julia. Tällöin innostunut yleisö oli palkinnut hänet kukkatervehdyksillä ja eläköön-huudoilla. Tampereella hän näytteli pääosan näytelmissä Jane Eyre, Valerie ja Ensi lempi. Hänen esiintymistään odotettiin uteliaasti ja odotus muuttui valtavaksi hurmaukseksi. Suomalainen teatteri näytteli seurahuoneella, sillä Tampereella ei vielä ollut teatteritaloa. Jostakin syystä Tampereen Sanomien "teaatteri-kirje" arvioi, ettei Charlotte Bronten (1816-1855) klassikkoteoksesta Jane Eyre sovitetun näytelmän taiteellinen arvo ollut suuri. Kyseessä oli vain teoksen katkelma eikä se ollut yleisölle tuttu, Kotiopettajattaren romaani suomennettiin vasta 1915. Päähenkilö Jane Eyren viehättävyyttä pidettiin Ida Aalbergin, ei niinkään kirjailija Bronten luomuksena.
Tampereella Ida Aalbergia juhlittiin yleisön lemmikkinä. Suuri joukko kaupungin herroja osallistui sormuksen hankkimiseen näyttelijättärelle. Sormusta koristivat kaksi briljanttia sekä rubiini. Ida Aalbergille ojennettiin myös kukkaseppele, jonka nauhoissa luki: "Sa ihaella meidän soit Taiteesi jaloutta; Sa rintoihimme riemun loit, Kieleemme rakkautta." Teatteria pidettiin jalona taidemuotona etenkin kun se palveli suomalaisuuden asiaa. Aalbergin näytteleminen vetosi yleisöön kuitenkin myös kielirajan yli ja Tammerfors Aftonblad kirjoitti esityksistä niin ikään kiittävät arvostelut (3.6. ja 10.6.1884). Aalbergin näytteleminen lumosi katselijat, hänen roolityönsä oli hyvin intensiivistä ja hänen ilmeikkäät kasvonsa ja liikkeensä ilmaisivat hänen kokemiaan tunteita välittömästi. Arvostelijat koettivat ystävällisesti huomioida lehtien palstoilla myös muita Suomalaisen teatterin näyttelijöitä mutta Ida Aalberg tuntui huomiossa jättävän kaikki muut varjoonsa. Kun Suomalainen teatteri elokuussa 1884 jälleen palasi Tampereelle, suhtautuminen Ida Aalbergin näyttelemiseen oli jo maltillisempaa.
(Lähteenä myös Uusi Suometar 13.2. ja 1.3.1884, Suomalainen Virallinen Lehti 20.2.1884, Pellervo 6.3.1884, Aamulehti 7.6.1884, Tampereen Sanomat 31.5, 7.6. ja 10.6.1884, Tampere 4.6. ja 7.6.1884, Laatokka 8.7.1884.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti