Kyttälän hoijakka

Tampere 9.8.1884

Kirje Kyttälästä. ... Tänne on saatu senlainen ilonaihe, hoijakka, ettei paremmasta apua. Sitten sunnuntain, jolloin se käymään pantiin, on siinä temmeletty niin että korvat ovat lukossa toisinaan. ... Todellakin on tuonlainen elämä keskellä kaupunkia vähän tavatointa, vaan on sillä hyväkin puolensa. Saapihan kaupunki siitä, sen mukaan mitä olen kuullut, 20 markkaa joka ehtoo. ... Mitä taas siihen tulee että rähinä on niin tavatonta kuin sanotaan, niin voimme lohduttaa itseämme, että sitä ei kestä kuitenkaan ehtoisin sen myöhempään kun kello 11 saakka. Järjestystä pitämässä on hoijakalla poliisit, joilla myöskin on siitä hiukan ansiota palkkansa lisäksi.

Hoijakka, napaheissa eli karuselli pystytettiin Kyttälässä entiselle kasarmin tontille. Se keräsi paikalle paljon huvittelijoita. Hoijakan omisti herra Luca Virosta. Nimestä päätellen olisi hän voinut olla myös italialaista alkuperää. Hoijakan käydessä soitettiin kelloja ja posetiivia ja lyötiin rumpua, yleisö hälisi ja joukossa oli päihtyneitäkin. Tämä "ilopaikka" ja sen aiheuttama "jyminä ja mylläkkä" kiristi lähellä asuvien hermoja. Katsottiin, että paikalle kokoontui lähinnä alaikäisiä lapsia ja varattomia työläisiä, jotka uhrasivat niihin viimeiset penninsä. Arvostelijoiden mielestä hoijakka sai aikaan tapojen turmelusta ja epäsiveellisyyttä ja siitä saatava taloudellinen hyöty kaupungille oli vain näennäinen. Ihmisiä kehotettiin käyttämään rahansa mieluummin VPK:n vuosijuhlaan kuin karuselleihin ja muihin turhuuksiin.

Hoijakka viipyi Tampereella kuukauden päivät syyskuun alussa pidettyihin markkinoihin asti. Markkinoille saapui parahiksi toinenkin hoijakka, jota mainostivat veljekset Dräger. Se oli toukokuussa herättänyt paheksuntaa Raumalla aiheuttamansa metelin ja yleisöltä viemiensä pennosten vuoksi. Raumalaisilta karuselli saikin pilkkanimen "raha-hauta". Karusellia seuraavat posetiivinsoittajat marakatteineen saivat valituksia korvien tärvelemisestä missä sitten liikkuivatkin. Posetiivin ääni ei ollut tuttu tavallisesta katuhälinästä ja kuulosti 1880-luvun ihmisten korviin surkealta vonkunalta.

Karusellit eivät jääneet Tampereen markkinoiden ainoaksi vetonaulaksi. Ne päihitti hyödyllisenä ja opettavaisena huvituksena pidetty tirehtööri Andersenin maailman teatteri, Theatrum Mundi. Teatteri pystytettiin lasimestari Lindbergin pihaan kauppa- eli keskustorille. Tirehtöörillä oli erityinen, kallis kone, joka pyöritti tauluja, joissa oli liikkuvia kuvioita ihmisistä ja eläimistä. Näytettiin esimerkiksi miestä, joka lykkäsi kottikärryjä ja sytytteli piippuaan, intialaista nuorallatanssijaa, englantilaisia valloittamassa Aleksandriaa vuonna 1882 ja laivan uppoamista myrskyssä Kattegatilla. Näytöksissä soitti 10-henkinen orkesteri. Erikoisinta nykylukijasta näissä uutisissa on tietysti se, että elokuvaa ei vuonna 1884 vielä ollut keksittykään! Mikä siis oli kone, jota näytöksissä käytettiin? Ehkä jonkinlainen Laterna Magica, joka heijasti kuvia yleisön nähtäväksi?

Kaikkien näiden ihmeellisyyksien lisäksi tamperelaiset saivat syksyllä 1884 käydä Pyynikillä Rosendahlin huvilassa katsomassa sirkusta, jossa akrobaattien, vatsastapuhujien ja taikureiden lisäksi esiintyi kaksi opetettua porsasta. Seurahuoneella antoi näytöksiä "biljaartipelissä" hovitaiteilija, professori Roberth Milanosta. "Professorin" esitykseen kuului myös mielikuvitus- ja loistosysäyksiä sekä antispiritistisiä kokeita. Sisäänpääsymaksu oli kallis, kolme markkaa, ja ilmeisesti "hovitaiteilijan" kanssa sai pelata rahasta. Lokakuun alussa Tampereelle saapui Tukholmasta tanssinopettaja Nelson, joka oli kuninkaallisen baletin oppilas. Seuratanssien ja kansallistanssien lisäksi hän antoi opetusta "miekkaisin- ja sapelitaistelussa". Viiden viikon tanssikurssi maksoi 25 markkaa ja oli niin kallis, että siihen oli varaa vain herrasväen nuorisolla. Näitä kalliimpia huvituksia ei kukaan arvostellutkaan, sillä ne oli tarkoitettu niin sanotulle paremmalle väelle.

(Lähteenä myös Sanomia Turusta 12.5.1884, Turun Lehti 15.5.1884, Tampere 6.8.1884, 23.8.1884, 27.8.1884, 3.9.1884, 6.9.1884, Aamulehti 7.8.1884, 23.8.1884, 2.9.1884, 4.9.1884, 6.9.1884 ja Tampereen Sanomat 12.8.1884, 16.8.1884, 26.8.1884, 30.8.1884, 2.9.1884, 2.10.1884.)