Päijänne 2.1.1879
Taas yhden vanhan kirkon suottainen repiminen. Uuden Suomettaren 153:nnessa numerossa on Messukylän eli kivikirkon pitäjästä kirjoitus, jossa sanotaan pitäjän päättäneen rakentaa uusi kirkko, jonka rakennukseksi "vanhasta kirkosta saadaan käyttää aineita, mitä katsotaan kelpaavaksi, ja kellotapuli tykkänänsä hajoitetaan ja pannaan siitä aineet uuden kirkon tarpeiksi." Hämmästyksellä ja mielipahalla olemme lukeneet nämä sanat. Mainittu kirkko ja muistaaksemme myös kellotapuli ovat kivestä ja kirkko niin vanha, että sen ikää ... ei tiedetä. Tätä vielä vankkaa, vanhojen aikojen muistona seisovaa rakennusta, jonka seinien sisällä niin monet polvet ovat notkistauneet lähettääksensä hartaita huokauksia kaikkitietävän Jumalan armoistuimen eteen, aikovat nyt Messukylän arvoisat pitäjäläiset omin käsin raiskata.
Lopuksi kirjoittaja manaa vielä esiin messukyläläisten esi-isien haamut kieltämään kirkon repimisen. Kirkkoon kajoamalla rikottaisiin neljättä käskyä (kunnioita isääsi ja äitiäsi) vastaan. Uusi Suometar oli 23.12.1878 julkaissut kirjeen Messukylästä, jossa sinänsä ei puhuta vanhan kirkon täydellisestä hävittämisestä. Pikemminkin kirjeestä välittyy innostus uudesta, tiilistä rakennettavasta kirkosta, josta tulee niin avara, että sinne mahtuu tuhat henkeä istumaan. Kauhistuneen vastareaktion aiheutti maininta, että uuden kirkon teossa käytetään aineksia vanhasta kirkosta. Tampereen Sanomat vetosi 11.1.1879 messukyläläisiin, että he antaisivat "vanhan Herranhuoneen kajoamatta paikoillaan seisoa".
Ilmeisesti Messukylässä vallitsi epäselvyyttä ja eriäviä mielipiteitä siitä, missä määrin vanhaa kirkkoa tullaan "repimään". Messukylän rovasti Josef Grönberg (1813-1903) kirjoitti asiasta Turun tuomiokapitulille, joka hälytti Suomen Muinaismuistoyhdistyksen tutkimaan asiaa. Tohtori Eliel Aspelin[-Haapkylä] (1847-1917) lähetettiin paikan päälle Messukylään. Sakastin rakennustavasta päätellen Aspelin arvioi, että kirkko olisi alkujaan jopa 1300-luvulta (Uusi Suometar 7.2.1879 ja Suomalainen Virallinen Lehti 12.4.1879).
Messukylän uusi kirkko valmistui nopeasti marraskuussa 1879. Sen rakentamisessa käytettiin aineksia vanhan kirkon kellotapulista, joka ei ollut kiveä vaan puuta. Uuden kirkon oli suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer (1843-1910). Kirkko vihittiin käyttöön ensimmäisenä adventtina ja vihkimisen toimitti rovasti Grönberg (Tampereen Sanomat 19.11.1879). Vanhan kirkon osalta noussut kohu pohjautui joko erehdykseen tai siihen, että kirkon ikää ja arvoa ei alunperin ilman Muinaismuistoyhdistyksen väliintuloa täysin ymmärretty. Joka tapauksessa kivikirkko on keskiaikainen, useita satoja vuosia vanha rakennus, jonka rappeutuminen ja raunioituminen olisi ollut häpeäksi paitsi Messukylän myös koko Suomen kulttuurihistorialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti