Tampereen Sanomat 29.9.1880
Vahvistettu tuomio. Hovioikeus on vahvistanut täkäläisen raastuvanoikeuden tuomion tehtaalaisen vaimon Anna Granlundin [nimi muutettu] lapsen murhasta, joka tapahtui täällä viime kesäkuulla ja josta hän määrättiin hullujenhuoneeseen parannukselle.
Kesäkuussa 1880 tamperelaisia ja suomalaisia kauhistutti uutinen lapsen murhasta. Pellavatehtaan työmiehen vaimo tappoi kaksi ja puolivuotiaan tyttärensä lyömällä tätä kaulauskapulalla päähän. Lyömäase ei ollut mikään kevyt kalikka, sillä kaulauskapulat olivat raskastekoisia puisia työvälineitä, joita käytettiin pyykin mankeloimiseen. Vaimo selitti tehneensä näin siksi, että "tyttö pääsi taivaaseen". Lapsen isä kertoi vaimon olleen pääsiäisestä asti kipeänä, "mielenviassa", ja erittäin raskasmielisenä uskonnollisten mietteiden takia. Lääkäri tutki vangitun äidin ja kehotti hoitamaan häntä niin kuin heikkomielistä (Tampereen Sanomat 30.6.1880).
Naisen myöhempi kohtalo jää historian hämärään. Miten mahdettiin "hulluja" tuohon aikaan hoitaa? Maan ainoa mielisairaala oli Lapinlahden sairaala Helsingissä. Pitkäniemen sairaalaa alettiin puuhata Tampereen lähelle vasta 1890-luvulla. Kuopioon oli rakenteilla "hulluinhuone", kun valtio hankki Niuvanniemen tilan tähän tarkoitukseen keväällä 1880 (Päijänne 28.4.1880). Pellervo-lehti kertoi "hourulaitoksen" valmistumisesta Mikkeliin kaksi vuotta myöhemmin (8.7.1882).
Asetus vaivaishoidosta velvoitti kunnat huolehtimaan alaikäisistä, heikkomielisistä, raajarikoista, sairaista ja vanhuudenheikoista, jos näillä ei ollut ketään muuta holhoojaa. Käytännössä mielisairaita säilytettiin vaivaistaloissa ja tavallisissa sairashuoneissa. Rikoksiin syyllistyneitä itselleen ja muille vaarallisia mielisairaita oli myös vankiloissa ennen kuin varsinaisia vankimielisairaaloita oli olemassa.
Mielisairaita eli "heikkomielisiä" oli myös huutolaisina eli heitä tarjottiin hoidolle niihin taloihin, jotka tyytyivät vähimpään korvaukseen antamastaan "hoidosta". Esimerkiksi Porin maaseurakunta kuulutti Satakunta-lehdessä hoidolle tällaista heikkomielistä renkiä 11.12.1880. Tällainen ihminen on luultavasti ollut harmittomalla tavalla heikkomielinen ja osannut jonkin verran autella talon töissä. Keisarillinen senaatti määräsi, että lääninsairaaloihin oli avattava osastoja mielisairaita varten vuonna 1882 (Suomalainen Virallinen Lehti 9.8.1882).
Sana "hullu" oli 1880-luvulla puhekielisyys, jolla ei enää välttämättä viitattu mielisairauteen. Se oli kuitenkin jäänteenä sanassa "hullujenhuone". Sanaa "mielisairas" puolestaan käytettiin vain virallisissa yhteyksissä. Sairastuneesta saatettiin käyttää sanaa "houru", joka tarkoitti sekavaa ihmistä, jolla oli houreita ja joka houraili. Mielisairaasta puhuttaessa sanottiin yleisimmin hänen olevan mielenviassa, heikkomielinen tai raskasmielinen. Mielisairauteen tunnuttiin suhtautuvan melko suvaitsevaisesti, ajateltiin, että raskaissa elämäntilanteissa kuka tahansa saattoi sairastua. Jopa Venäjän keisarista uutisoitiin vuoden 1880 alussa, että monet murhayritykset häntä vastaan olivat tehneet hänet niin levottomaksi ja raskasmieliseksi, ettei hän enää jaksanut keskittyä hallitustoimiin (Keski-Suomi 28.1.1880).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti