Räjähdys Vilppulassa

Tampereen Sanomat 21.1.1880

Kauhea onnettomuus tapahtui viime lauantaina [17.1.1880] Ruoveden Filppulassa. Dynamiittia oli viety pajaan lämpösen ääreen sulatettavaksi; se jollain tuntemattomalla tavalla syttyi ja lennätti pajan ilmaan sekä sisällä olevat paitsi yhtä, joka sattui seisomaan ahjon muurin takana ja säästyi melkein terveeksi.

Onnettomuus tapahtui rakennettaessa rautatietä Tampereelta Vaasaan. Uhrit olivat Pohjanmaalta, viisi naimatonta miestä, jotka työskentelivät kivensärkijöinä rautatietyömaalla. He olivat liottaneet dynamiittia lämpimässä vedessä sen notkistamiseksi. Dynamiittipatruunoita oli niin ikään viisi, jokaisessa neljäsosa naulaa dynamiittia. Yhteensä se teki reilut puoli kiloa. Räjähdyksessä kuoli välittömästi kaksi työmiestä ja kaksi muutaman tunnin kuluttua. Viidennen arveltiin säästyneen sillä, että hän sai haavan korvaansa. Hän kuoli kuitenkin myöhemmin ilmeisesti jonkinlaisen aivovaurion seurauksena (Suomalainen Virallinen Lehti 10.2.1880).

Dynamiitti oli uudehko aine. Seuraavana vuonna 1881 se tuli hätkähdyttävästi esille terroriyhteyksissä. Keisari Aleksanteri II, Suomen suuriruhtinas, surmattiin lumipalloiksi naamioiduilla dynamiittipommeilla Pietarissa (Sanomia Turusta 15.3.1881). Jos joku jäi vielä epätietoiseksi, mistä aineesta oli kysymys, Keski-Suomi selosti asiaa perusteellisemmin 19.4.1884. Lehti kertoi, että dynamiitin keksi eräs ruotsalainen insinööri Alfred Nobel. Ainetta valmistettiin siten, että multaa pantiin mataliin puulaatikoihin. Sekaan valutettiin hitaasti nitroglyseriiniä. Sekoitus vaivattiin käsin taikinaksi. Valmiista taikinasta voi muovata suuria ja pieniä kappaleita. "Se on aivan kuin talia", lehti kuvasi.

Aikalaiset pitivät dynamiittia varsin turvallisena aineena ja sitä se tietysti olikin verrattuna nestemäiseen nitroglyseriiniin. "Multa", johon nitroglyseriini imeytettiin, oli piimaata. Alfred Nobel (1833-1896) kehitti dynamiitin vuonna 1866. Sitä alettiin käyttää Venäjällä erityisesti öljyteollisuudessa. Suomalaisilla rakennustyömailla sillä oli kätevä räjäyttää kivet ja kalliot esimerkiksi rautatielinjan tieltä. Yrityksen ja erehdyksen kautta sitten opittiin, että dynamiitti räjähtää lämmetessään sangen arvaamattomasti.