Tampereen Sanomat 20.9.1879
Jos on hyvä, että päivällä ollaan valveilla, niin haluaa luullakseni jokainen kunnon ihminen yönsä viettää levossa ja rauhassa. Mutta meillä, täällä Tampereella, on se melkein mahdotointa. Puhumattakaan issikoista ja muista yölevon häiritsijöistä, löytyy meillä muuan kasti eli säätyluokka, jonka muuanna toimena on pitää ihmisiä valveilla öiseen aikaan. Tarkoitan tässä palovartijoita. Jos väsyneenä päivän toimista ennen kello 10 käyt vuoteellesi ja juuri olet unen päähän pääsemäisilläsi, kuulet huudon, joka bassolla alkaa, muuttuu vähitellen barytoniksi ja loppuu mitä venytetyimpään mollisävellykseen monine luikerruksineen. Sanoista eroitat ensin: "Lokkan äär [s]laaken" ja sitten: "Kello on kymmenen lyönyt." Pidä kitas! ärjäset, mitä se minua liikuttaa vaikka olis viistoista lyönyt. Tunnin kuluttua heräät samanlaiseen huutoon j. n. e. aina aamuun asti. Tämä on varsin vastenmielistä. Toivomme siis että kaupungin hallitusmiehet käskevät palovartijoitten tällaisista herätyshuudoista lakkaamaan. Rinne.
Kyseessä on varhainen mielipidekirjoitus ja närkästys oli varmasti aiheellista, kukapa haluaisi tunnin välein herätä kellonaikaa ilmoittavaan joikuun. Huudon alkuperäinen tarkoitus oli ehkä päinvastoin rauhoittaa kaupunkilaisten mieltä, kertoihan se, että joku valvoi heidän puolestaan ja huolehti paloturvallisuudesta. Palovartija oli hyödyllisessä toimessa. Juuri vuonna 1879 Tampereella sattui useita tulipaloja, niistä kuusi öiseen aikaan. Tammikuussa tuhoutuivat porvari Rosenqwistin talo sekä Kuninkaankadulla Rikalan talo, helmikuussa kauppias Blomin talo Kauppa- ja Kuninkaankadun kulmauksessa ja maaliskuussa muurari Henrikssonin talo uudessa Amurin kaupunginosassa. Syksyllä paloi palovartija Hellforsin talo. Kaupunkilaiset herätettiin palokelloja soittamalla, seiniin jyskyttämällä ja "valkea on valloillaan" -huudolla sammutustöihin. Kaupungissa toimi vapaaehtoinen palokunta mutta sen lisäksi tulipalon hetkellä tarvittiin kaikki kynnelle kykenevät apumiehiksi.
Joulukuussa 1879 tuli hävitti kauppatorin eli Keskustorin laidasta 17 kauppapuotia nykyisen Raatihuoneen paikalta. Palo oli lisäksi sytytetty tahallaan samoin kuin tulipalon alku samoihin aikoihin porvari Granqwistin talon ullakolla. Tämä sai tamperelaiset pohtimaan yövartijoiden lisäämistä. Tulipaloja tuntui syttyvän niin taajaan, että vaara uhkasi "melkein joka yö ja välistä päivälläkin" (Tampereen Sanomat 10.12.1879). Kaupunkilaiset kutsuttiin vielä joulun alla maistraatin kokoukseen ja väkeä saapuikin runsaasti paikalle. Päätettiin, että talonomistajat liittyvät kortteleittain yhteen ja kustantavat kaksi yövartijaa kulkemaan kaduilla ja tarkastamaan palokujia. Myös Tampereen tehtailla oli useita yövartijoita. Puuvillatehtaalla oli vielä erikseen yövartijoiden tarkastaja, joka valvoi "ettei Nukku-Matti saa unettaren humulla silmiä sitoa" (Tampereen Sanomat 24.12.1879). Lopputuloksena oli, että Tampereen kaupungissa nukuttiin huonosti, osa tulipaloa peläten ja osa palovartijoiden huutoon heräten.
(Lähteenä myös Tampereen Sanomat 11.1, 25.1, 26.2, 26.3, 19.11, 6.12, 13.12, ja 20.12.1879.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti