Eilispäivän ilma

Aamulehti 5.6.1888

Ilman ennustuksia ja ilmatietoja on ruvettu meidänkin kaupunkiimme [Tampereelle] saamaan. Tiedeseuran toimesta lähetetään Helsingistä joka päivä sähkösanoma Molinin apteekkiin, jossa tulleet tiedot merkitään kartalle ja sitä varten järjestetylle taululle sekä pannaan yleisön nähtäväksi apteekin verannan seinälle.

Säästä kiinnostuneet tamperelaiset saattoivat aamuisin kävellä keskustorille Molinin apteekille. Päivän sää oli merkitty apteekin kuistin seinään. Aamulehti alkoi innoissaan myös julkaista nämä säätiedot otsikolla "Eilispäivän ilma". Heinäkuun 3. päivä 1888 eilispäivän ilmasta kerrottiin seuraavaa: "Alhainen, tasainen ilmanpaino. Heikkoja tuulia. Puoliselkeää. Lämpömäärä alle keskimäärän." Suomalainen Virallinen Lehti pani tästä paremmaksi, sillä se julkaisi säätiedot käsillä olevalle päivälle eikä eiliselle, vieläpä sääkartan kanssa. Kartassa kuvattiin ilmanpaine, lämpötila, tuuli ja sade. Tietonsa lehti sai Meteorologiselta Päälaitokselta. Ennuste laadittiin sähkösanomatietojen sekä Helsingissä tehtyjen havaintojen varassa. Havainnontekijät Oulusta, Kajaanista, Vaasasta, Kuopiosta, Jyväskylästä, Sortavalasta, Tampereelta, Maarianhaminasta, Hankoniemeltä ja Viipurista lähettivät sähkösanoman päivittäin meteorologiselle laitokselle. Lisäksi havaintoja saatiin neljästä paikasta Norjassa, neljästä Ruotsissa ja kuudesta Venäjällä. Laitos alkoi myös julkaista meteorologista viikkolehteä synoptillisten karttojen kera. Lehti lähetettiin ilmaiseksi laitoksen havainnontekijöille, jotka näitä "thermomeeteri- ja baromeeterihavaintoja" keräsivät.

Sää oli suomalaisten ykköspuheenaihe jo 1880-luvulla, jopa niin että lehtien maaseutukirjeenvaihtajat selostivat pitkät pätkät kuluneen kevään / kesän / syksyn / talven ilmoista omalta paikkakunnaltaan. Tässä alkoi kuulua myös soraääniä, jotka toivoivat ilmojen päivittelyn loppuvan lehtien palstoilta ellei mitään erikoisempaa ole tapahtunut. Säätilan tärkeys johtui siitä, että maanviljelys ja satotoiveet riippuivat ilmoista. Niinpä säästä puhuminen ei ollut pelkkää jutustelua vaan oli tähdellistä ja tärkeää arvioida esimerkiksi sitä, milloin päästään niittämään. Perinteisesti suomalaisilla oli tuhansia luonnonhavaintoihin perustuvia merkkejä, joiden mukaan tulevaa säätä ennustettiin. Näiden perusteella uskottiin tehtävän "varmoja" johtopäätöksiä säästä. Varmoja sateen merkkejä oli, kun pääskyset lensivät matalalla, kun kyyhkyset pesivät itseään, kun käärme lähti varhain aamulla matelemaan, kun koira söi ruohoa ja niin edelleen. Olikin kyseenalaista, luotettiinko meteorologisen laitoksen tekemiin ennustuksiin läheskään siinä määrin kuin näihin vanhoihin luonnonenteisiin.

(Lähteenä myös Suomalainen Virallinen Lehti 6.6.1888, Aamulehti 5.1.1889, 23.1.1890, Tampereen Sanomat 17.9.1890.)