Tampere 29.4.1885
Kirjelmiä Kyttälästä. ... Paremmille ihmisille ja sporttiklubin jäsenille on uimahuone Pyhäjärven rannalla, mutta työväelle ei ole paikkaa missään, jossa he joko ilmaiseksi tahi pienestä maksusta saisivat jättää vaatteensa ja pukeutua uimaretkelle. Ja juuri työmies kesällä parhaiten uimista kaipaakin, sillä kuka on hikisempi ja tomuisempi kuin hän. Ei ole luvallista eikä kukaan siveä ihminen rupeaisikaan roikottelemaan "paratiisin pukimissa" aavalla rannikolla; ennen kärsii kuumuutta ja puutettakin. Puolestani ehdottelen että joku rahallinen rakennuttaisi uimahuoneita yleisön käytettäväksi, joissa työmieskin saisi huljutella ruumiinsa veden vilppaissa laineissa.
Työmies Kyttälästä osui mielipidekirjoituksellaan hyvään saumaan, sillä hänen ideaansa tartuttiin heti. Tuomo Leander avasi kesäkuun puolivälissä 1885 uimahuoneen Ratinaan. Käynti uimahuoneella maksoi viisi penniä kerralta mutta koko kesäksi saattoi lunastaa kausilipun kahdella markalla. Erityisesti Tampereen käsityöläiset lunastivat itselleen ja perheelleen "piletin" koko kesäksi. Uimahuonetta hoiti rouva Wahlström. Häneltä sai pienestä maksusta myös pyyhkeen ja saippuan. Naiset ja miehet eivät uineet yhtä aikaa vaan aamu- ja iltapäivällä oli naistentunnit erikseen.
Uimista pidettiin erittäin terveellisenä harrastuksena, sen uskottiin suojelevan jopa koleratartunnalta. Vielä kesäkuun lopulla veden lämpö uimahuoneella oli vain 13 astetta Celsiusta mutta tätä pidettiin jo sopivana uimiseen. Erityisesti sunnuntaisin uimareiden määrä kohosi yli sadan. Tampereen tehtaat kävivät heinäkuussakin eivätkä työläiset ehtineet uimaan oikeastaan muulloin kuin sunnuntaisin. Tehtaan kuumuudessa uimista silti varmasti kaipasi, sillä esimerkiksi puuvillatehtaalla lämpö kohosi 30 asteeseen ja luultavasti ylikin hellepäivinä. Kesän 1885 hellekausi osui heinäkuulle ja veden lämpö Ratinan uimahuoneella kohosi 20 asteeseen.
Jos joku ei vielä osannut uida, taitoa sopi opetella Aamulehden 2.7.1885 antamilla vinkeillä. Lehti vakuutti, että ihminen ei vajoa veteen, kunhan hän vain säilyttää saman maltin ja tyyneyden kohtalostaan kuin kuivallakin maalla. Ihmisen luonnollisin asento vedessä on selällään lepääminen [kelluminen]. Keuhkot ovat ihmisen kevein osa ja pitävät hänet pinnalla. Uimisen opettelu tulisikin aloittaa selällään ja vasta kun tämä taito hallitaan, tulisi uimarin kääntyä vatsalleen veteen ja käyttää käsiä ja jalkoja kuten sammakko.
Järviä, lampia ja rantoja oli Tampereen seudulla yllin kyllin, joten ne jotka ehtivät ja viitsivät, saattoivat kävellä kaupungin ulkopuolelle ja käydä uimassa epävirallisilla uimarannoilla. Eräs tällainen uimapaikka oli ilmeisesti Iidesjärveen laskevan ojan varrella. Sieltä oli näköyhteys Vaasan-matkalaisten käyttämään junaan, joka hitaasti puksutteli uimapaikan ohi. Tällöin matkustajat kauhukseen saivat nähdä, miten uimarit asettuivat "inhoittaviin asentoihin lukuisan matkustajajoukon silmien edessä". Etteivät uimarit vain olisi pyllistelleet junalle...? Oliko heillä edes uimapukua? Syyllisyys tästä "raakalaistavasta" ei tosin langennut Tampereen vaan Takahuhdin kylän asukkaiden syntilistalle (Tampereen Sanomat 2.8.1886). Tamperelaisethan eivät tunnetusti esiintyneet siveettömästi julkisilla rannoilla.
(Lähteenä myös Tampereen Sanomat 16.6.1885, 27.6.1885, 7.7.1885, 11.7.1885, 18.7.1885, Aamulehti 27.6.1885, 7.7.1885, 18.7.1885, Tampere 11.7.1885.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti